Arvi Korhosen kirjassa Suomen itärajan syntyhistoriaa (WSOY, 1938) kerrotaan Stolbovan rauhan rajan muodostumisesta, että lähtökohtana oli erottaa Käkisalmen lääni Venäjästä Ruotsille. Koska lääninrajan tarkka kulku ei ollut kummallakaan osapuolella tiedossa, käännyttiin paikallisten talonpoikien puoleen (eli kysyttiin olivatko he suorittaneet veronsa Käkisalmeen vai jonnekin muualle, esim. Aunukseen). Talonpoikien tuli vannoa kertomuksensa todeksi niin, että luterilaiset suutelivat Raamattua ja ortodoksit ristiä. Ortodoksit saattoivat vannoa kertomuksensa todeksi myös kantamalla jumalankuvaa kaulassaan ja turvepaakkua päänsä päällä.
Ristit, Raamatut ja jumalankuvat tietysti ymmärtää kun syvästi uskonnollisista ihmisistä oli kyse, mutta mikä tuon turvepaakun tarkoitus oli? Jotenkin se kai liittyy ortodoksiseen perinteeseen mutta miten? Turvepaakun käyttö mainitaan kirjassa useassa kohtaa, joten mistään virheestä ei liene kysymys.
Vastaus
Kannattaa ehkä ensin täsmentää, että ”turve” tässä yhteydessä ei tarkoita suolta nostettua turvetta vaan multapaakkua, jota kasvien juuret pitävät koossa.
Valan vannominen turve pään päällä oli ikivanha tapa vannoa maan kautta. Se perustui maan palvomiseen ja oli käytössä monilla muinaiskansoilla, myös slaaveilla. Erityisesti turvepaakkurituaalia sovellettiin kun oli kyse maata koskevista asioista – maakaupasta tai rajan määrittelystä. Tapa oli käytössä vielä 1600-luvulla. Internetistä löytyi v. 1634 laaditun venäläisten ja puolalaisten välinen rajasopimuksen teksti. Tekstissä sanotaan, että rajariitoja ratkaistaessa osapuolten tulee panna turve pään päälle, suudella ristiä ja sitten vannoa vala.
Venäjän Internetistä aiheesta löytyy tietoa paljonkin. Seikkaperäisesti asiaa kuvaa tunnettu historioitsija Nikolai Pavlov-Silvanski (1869-1908) kirjassaan ”Feodalizm v Rossii”, joka on kokonaan osoitteessa
http://www.teopolitika.ru/all/Feodalizm%20v%20Rusi.htm.
Tutummilla kielillä en valitettavasti löytänyt asiasta kuin lyhyitä mainintoja – niitä kyllä on paljon. Verkosta löytyy mm. Jacob Grimmin klassisen teoksen Teutonic Mythology, osa 2. Sivulla 643 kerrotaan: ”In other nations, too, as Hungarians – and Slavs – the administration of oaths took place by the person who swore placing earth or turf on his head…”.
Vielä pari mainintaa englanniksi:
For centuries Slav peasants settled legal disputes relating to landed property by calling on the Earth as a witness. If someone swore an oath while placing a clod of earth on his head the oath was considered binding and incontestable. (http://www.mythology.totalroute.net/page/53/ )
The Earth was considered so sacred that oaths were sworn while holding a clump of it in one’s hand, sometimes in the mouth. (Venäjän pakanuudesta kertova artikkeli osoitteessa http://www.passportmagazine.ru/article/1317)
Kommentoi vastausta