Äitini on otettu Paavalin seurakunnan jäseneksi 1945 "Ulkomaalaisten ilmoituskirjan perusteella". Olen tiedustellut kyseisestä seurakunnasta ja arkistoista, mutta kukaan ei tunnu oikein tietävän mikä tälläinen ilmoituskirja on. Olisiko teillä paremmat mahdollisuudet selvittää asiaa.
Koska asiakirja on mainittu Ev-lut seur. keskusrekisteri myöntämässä virkatodistuksessa. Viite KH 4-823, päivätty 8.3.1990, täytyy sen olla jonkilainen virallinen asiakirja.
Vastaus
Eduskunnan kirjastossa selviteltiin asiaa. Merkintää tai viittausta tällaisesta asiakirjasta etsittiin mm. näistä: laki henkikirjoituksesta (299/1939), asetus henkikirjoituksesta 777/1944 sekä Väestökirjakomitean mietintö KM 1948:2. Mitään ei kuitenkaan löytynyt.
Kollegani selvitystä asiasta on alla:
"Nykysuomen sanakirjan mukaan ilmoituskirja on (yleisesti) "julkisen viranomaisen tai viraston antama tai sille annettava ilmoituskirjelmä".
Olettaisi, että ko. tapauksessa ilmoituskirja on sisältänyt riittävät henkilötiedot, jotta henkilö on voitu ottaa seurakunnan jäseneksi. Koska ulkomaalaisvalvonta oli ja on kai edelleenkin poliisin velvollisuus, voinee ajatella, että "ulkomaalaisen ilmoituskirjan" on antanut poliisiviranomainen.
Virkatodistuksissa esiintyy outoja ja vanhahtavia sanontoja usein sen vuoksi, että periaatteessa niiden tulisi olla otteita rekistereistä eivätkä nykyiset rekisterinpitäjät saisi muutella alkuperäisiä sanamuotoja."
Joten valitettavasti mekään emme saaneet asiaa selville.
Kommentit
Ehdotan, että tarkistaisitte, mitä sanotaan 1945 voimassa olleissa laissa ja säädöksissä ulkomaalaisten valvonnasta Suomessa. Yritin hakea Finlexistä, mutta en tähän hätään löytänyt. Veikkaan, että säädöksessä sanotaan, että ulkovaltojen passilla liikkuvia ihmisiä/vieraiden valtioiden kansalaisia on valvottava jollain tavalla ja että heistä on pidettävä kirjallista luetteloa tms.
Kyseessä ei siis mielestäni ole mikään erityinen "kirja", vaan lain ja asetusten määräämä ulkomaalaisten valvonnasta ylläpidetty luettelo, joka on sattumalta Helsingin poliisilaitoksella ollut fyysisesti kirjan muotoinen. Erilaisia luettelojahan usein pidettiin kirjaksi sidottuina, sivut tarkkaan numeroituina, jotta kukaan ei voisi huomaamatta repäistä sivua pois. Ts tiedot kirjoitettiin käsin valmiiksi viivoitetun kirjan sivuille käyttäen arkistokelpoista mustetta.
Finna-palvelusta (netissä) löytyy useiden eri kuntien poliisilaitosten, myös Helsingin, laatimia ulkomaalaisluetteloja ja -kortistoja.
Tuonkin luettelon, "kirjan" pitäisi olla fyysisesti tallella jossain, todennäköisimmin Kansallisarkistossa, Sisäministeriön osastossa, koska sisäministeriön arkistossa säilytetään vain 1984 vuotta uudempaa arkistoainesta.
Teoriassa maininnan "ulkomaalaisten ilmoituskirjasta" pitäisi löytyä myös Finna-palvelusta, jossa on sivukaupalla Helsingin poliisilaitoksen arkistoluetteloja:ulkomaalaislistoja, lupia, passijuttuja yms. Kokotekstejä siellä siis ei ole, vaan arkistoluettelot.
Ongelmana kuitenkin on asian tapahtumisaika. Kyseisenä aikana Suomen poliittisen tilanteen vuoksi on asiakirjoja saatettu hävittää, piilottaa tai poistaa arkistoista eri syistä. Tapauksesta riippuen laatikkokaupalla asiakirja-ainesta toimitettiin sodan jälkeen liittoutuneille/Neuvostoliitolle. Itse valvontasäädöksiäkin on voinut tulla valvontakomissiolta tai Neuvostoliitosta, jolloin niitä ei ehkä löydykään enää lainkaan, tai ei ainakaan varsinaisesta lainsäädännöstä.
Itse tapauksen asiakirjakulku on todennäköisesti ollut seuraava: kyseinen henkilö on muuttanut seurakunnan alueelle. Seurakunta on tehnyt kyselyn poliisiviranomaiselle saadakseen selville, onko esteitä henkilön ottamiselle seurakunnan jäseneksi. Poliisi on tarkistanut "ulkomaalaiskirjansa" ja ilmoittanut, ettei estettä ole.
Nimim. etsijän (11. heinäkuuta 2014 22:27) ansiokkaaseen esitykseen täsmentävänä huomautuksena, että suomen kielen sana "kirja" voi tarkoittaa myös yksittäistä paperiarkkia tai sille kirjoitettua tekstiä, ei pelkästään "fyysisesti kirjan muotoisia", kirjaksi sidottuja tai nidottuja. Useimmille keski-ikäisille ovat tuttuja esimerkiksi asiakirja, kauppakirja, kunniakirja, perukirja, pöytäkirja ja valtakirja, juristeille lisäksi vaikkapa toimituskirja. Lähisukua ovat samakantaiset sanat kirje ja kirjelmä.
Pienellä googlauksella löytää nämä kaikki myös uudehkoista teksteistä, ja ilmoituskirja on toisinaan samassakin tekstissä muodossa ilmoituskirje.
Kommentoi vastausta