Ainakin sotien aikana v. 1939-44
Lottajärjestön organisaatioon
kuului rajatoimistoja. Mitä ne olivat
ja missä niitä oli?
Vastaus
Kiitos mielenkiintoisesta kysymyksestä! Rajatoimistot ovat jääneet Suomen historiassa varsin vähälle huomiolle, vaikka niillä oli keskeinen rooli sodassa selviytymisessä. Lotta Svärdin järjestön ja rajatoimistojen tärkeimpänä tehtävänä oli tukea Suomen uurastusta rintamalla. Rajatoimiston henkilökunta oli myös tärkein linkki lottajärjestön ja puolustusvoimien välillä sotien aikana.
Maritta Pohlsin ja Annika Latva-Äijön kirjoittamassa kirjassa ”Lotta Svärd – käytännön isänmaallisuutta” käsitellään aihetta laajasti ja yksityiskohtaisesti. Rajatoimistoja oli alun perin vain yksi, eikä sekään aloittanut rajatoimiston nimellä, vaan Kannaksen toimistona. Toimisto perustettiin 1939 ensin Perkjärvelle, mutta siirrettiin sittemmin Viipuriin. Se huolehti pääasiassa muonitustöistä, jotka olivat raskaita ja vaativia. Lisäksi ei ollut harvinaista, että työtä tehtiin usein jopa tulituksen alla. Viipurissa toimisto pysyi vuoden 1940 helmikuuhun, jolloin puna-armeijan hyökkäys sai sen siirtymään ensin Tienhaaraan ja sitten Luumäelle. Koko toimiston oli tarkoitus toimia vain väliaikaisesti, mutta talvisodan päättyessä siitä oli tullut vankkumaton osa Suomen maanpuolustusta. Kesällä 1940 toimiston nimi muutettiin Rajatoimistoksi, samaan aikaan kun muonitustyöt laajenivat äkillisesti koskemaan käytännössä koko puolustettavaa rajaa. Monilta Rajatoimistoon tulleilta lotilta puuttui koulutus tehtäviin, joten Rajatoimiston täytyi itse alkaa kouluttaa työvoimaa. Avattaessa yhä useampia linnoitustyömaita, päärajatoimiston rinnalle muodostui erikseen aluekohtaisia sille alaisia rajatoimistoja, joilla oli alueellinen työnjohto. Vuoden 1941 alussa rajatoimistoja oli kaikkiaan yhdeksän 11 eri alueella. En valitettavasti löytänyt luetteloa tai vastaavaa tietoa, missä olisi nimetty kaikki rajatoimistojen yksiköt, mutta lähteissä mainitaan ainakin Kainuu, Luumäki, Joensuu, Lieksa, Äänislinna ja Rovaniemi. Lisäksi Nostalgiset Naiset -sivustolla on kuva kartasta, johon on merkitty rajatoimistojen sijainnit ja niiden siirrot vuoden 1941 loppuun asti: https://www.nostalgisetnaiset.fi/wp-content/uploads/2019/11/Rajatoimist…. Kyse oli joka tapauksessa isosta organisaatiosta, jolla oli myös jakautuneet hallintotehtävät. Varsinaisen toiminnan ja hallinnoinnin erillisyys toi joustavuutta. Monitasoinen organisaatio kykeni jakautumaan liikkuvan sodankäynnin tuodessa haasteensa pienemmiksi yksiköiksi, jolloin rajatoimistojen sujuva toiminta pystyttiin kuitenkin takaamaan. Rajatoimistot muodostivat voimakkaan lähes kaikkialla pitkin rajaa läsnä olevan verkoston, jonka kautta lottia oli myös mahdollisuus siirtää tarpeen mukaan yksiköstä toiseen tehokkaasti ja nopeasti. Osana verkostoon kuuluivat lisäksi Rajatoimiston varastot, joista saatiin tarvikkeet muonitusta varten.
Rajatoimisto joutui koko olemassaolonsa ajan jatkuvasti sopeutumaan uusiin rooleihin ja toimintakentän laajenemiseen, mutta se kykeni näihin muutoksiin kuitenkin varsin taitaen. Pohlsin ja Latva-Äijön mukaan Rajatoimiston panosta on aliarvioitu, ja suurimmalle osalle suomalaisista edes Rajatoimiston nimi ei ole tuttu. Yhtenä syynä he mainitsevat Karjalassa tehdyn työn: kun se menetettiin, eräällä tavalla siellä tehty työ ja kunnostus, joihin oli panostettu, myös menettivät merkityksensä.
Ks. myös https://www.epressi.com/tiedotteet/kauppa/lottien-perinto-elaa-yha-suom…, jossa kerrotaan rajatoimiston vaikutuksista sotien jälkeen.
Lähteet:
Maritta Pohls ja Annika Latva-Äijö: Lotta Svärd – käytännön isänmaallisuutta (Otava, 2009)
Kaisa-Maria Peltokorpi: On elettävä kun koska tahansa voi kuolla. Lottien selviytyminen sodassa 1939–1945 (2011)
Kommentoi vastausta