Ainakin sodanjälkeisissä kirjoissa törmää usein emintimä- ja isintimä- nimityksiin, tarkoittavat kai anoppia ja appea? Mistähän ne on saaneet alkunsa? Jäivät kai jossain vaiheessa pois käytöstä?
Vastaus
Itäinen murresana emintimä (emintämä, emäntimä) tarkoittaa äitipuolta ja isintimä (isintämä, isäntimä) vastaavasti isäpuolta. Emintimää on myös käytetty kuvainnollisesti puhuttaessä häijystä ihmisestä. Sanojen käyttöalue on ollut Karjala, Kymenlaaakso, Etelä-Savo ja Inkeri. Emintimä on johdettu vanhasta äitiä merkitsevästä sanasta emä (emi, emo), isintimä puolestaan isä -sanasta. Kantasanaan on lisätty itäisillä kielimuodoilla erikoinen "puolisukulaisuutta" ilmaiseva nomininjohdin ~ntima, ~ntimä toisintoineen.
Lähteitä : Suomen murteiden sanakirja. 2. osa. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. 1988.
Häkkinen, Kaisa : Nykysuomen etymologinen sanakirja. WSOY. 2004.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Emo
http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/1983_349.pdf
Kommentit
https://kaino.kotus.fi/sms/?p=article&sms_id=SMS_9862313db2d32e66cd0089…
https://kaino.kotus.fi/sms/?p=article&sms_id=SMS_37997f5286e65f00f3d7cd…
Murresanakirjan verkkolaitoksessa on myös sanojen levinneisyyskarttoja
https://kaino.kotus.fi/ses/?p=article&etym_id=ETYM_f70efcd04b4f52f7ee8c…
https://kaino.kotus.fi/ses/?p=article&etym_id=ETYM_1d5374ce303c658526f3…
Kommentoi vastausta