Aikoinaan kirkossa käyminen oli pakollista. Jos ei kuitenkaan pystynyt käymään kirkossa jostain hyvästä syystä (esim. asui todella kaukana tai oli vuodepotilas), kuinka tällaiseen suhtauduttiin? Seurasiko siitä jotain rangaistuksia, jos säännöllisesti jätti käymättä kirkossa? Esim. laulussa "Peltoniemen Hintriikka" Hintriikka käy kirkossa vain kahdesti elämänsä aikana, koska asui kaukana suolla - miten papisto suhtautui tällaiseen?
Vastaus
Vuosina 1686-1869 voimassa ollut kirkkolaki mahdollisti ankaran kirkkokurin. Kirkkokurin avulla seurakuntalaisia rangaistiin esimerkiksi yksilöön, yhteiskuntaan tai valtioon kohdistuneesta teosta tai uskonnon harjoittamiseen liittyvästä laiminlyönnistä.
Pekka Halmesmaa kertoo kirjassaan "Kirkkokuri murroksen kynnyksellä" näistä erilaisista rangaistusmuodoista mitä esimerkiksi ”haluttomuus perehtyä kristinoppiin” tai ”jumalanpalvelukseen liittyvien velvollisuuksien laiminlyönti” aiheutti.
Kyseisen kirkkolain mukaan kärsimyksen tuottaminen sääntöjä rikkoneelle kuului rangaistuksen olemukseen. Rangaistuksia olivat esimerkiksi varoitukset joko papilta ja/tai kirkkoneuvostolta, sakko tai vaihtoehtoisesti kirkolle työn tekeminen sekä lopulta jalkapuuhun joutuminen. Pitempiaikainen poissaolo ehtoolliselta saattoi johtaa jopa maasta karkottamiseen. Rangaistuksia lievennettiin kuitenkin jo kyseisen kirkkolain aikana, esimerkiksi jalkapuun käyttö lopetettiin kokonaan vuonna 1848. Rangaistusten kohteena oli pääsääntöisesti kyseinen henkilö, mutta erittäin nuorten lasten kohdalla henkilön vanhemmat tai muu huoltaja.
Vuodepotilaiden osalta vuoden 1869 kirkkolaissa mainitaan, että papilla oli velvollisuus käydä sairaiden luona, joten oletettavasti heitä ei rankaistu kirkossa käymättömyydestä vaan pappi tuli kylään halusi sitä itse tai ei.
Laulun todenmukaisuudesta
Peltoniemen Hintriikan surumarssin sanoittaja Reino Helismaa on käyttänyt taiteellista vapauttaan laulun sanoituksissa. Laulu on saanut nimensä Kaustiselta kotoisin olevan Hintrikki Peltoniemen (1854-1936) mukaan. Hintrikki oli varakas talollinen, mutta Hintriikka puolestaan köyhä leskirouva, joka käy kirkossa kolme kertaa omissa juhlissaan, eli kasteessa, häissä ja hautajaisissa. Jos ajatellaan, että kuvitteellinen Hintriikka on elänyt samoihin aikoihin kuin tosielämän vastine Hintrikki, niin olisi mielenkiintoista tietää, miksei Hintriikka käynyt rippikoulua. Pohjanmaan rippikouluperinne kun on ollut voimassa jo 1730-luvulta lähtien.
Lähteet:
Pekka Halmesmaa: Kirkkokuri murroksen kynnyksellä (Suomen kirkkohistoriallinen seura: 1976)
Peltoniemen Hintrikin surumarssi
Suomen evankelisluterilainen kirkko: Rippikoulun ja konfirmaation kehitys
Kommentit
Eräällä keskustelupalstalla vielä pari vuotta sitten erään uskontokunnan jäsenet moittivat henkilöä, joka ei käynyt kirkossa joka pyhä. Vetosivat oman kirkkonsa määräyksiin, joissa viikottainen käynti on edelleen vaadittu.
Kommentoi vastausta