äidinäitini jäi leskeksi vuonna 1926. Hänen miehensä oli valtion rautateiden palveluksessa Kurkijoen Alhon aseman asemamiesten esimiehenä. Äidinäidillä oli yhdeksän lasta, joista neljä opiskeli ylioppilaaksi. Saiko äidinäitini VR:lta leskeneläkettä vai maksettiinko hänelle puolisonsa eläkettä ja jos maksettiin niin minkä suuruisena osuutena miehensä palkkatulosta?
Vastaus
Valtionrautateiden eläkejärjestelmä tuli voimaan 1880-luvulla. Sitä ennen rautateiden henkilökunta oli jaettu kahteen osaan: ”vakinaista” ja ”väliaikaista” vuosipalkkaa nauttiviin. Vakinaisille suotiin virkamiehistön yleiset eläkeoikeudet, muut saattoivat saada ”eläkerahan muotoista avustusta”. Henkilöstöstä erityisasemassa olivat konduktöörit, ratamestarit, varikonesimiehet ja veturinkuljettajat, jotka pääsivät osallisiksi valtioneläkkeestä.
VR:n oman eläkekassan jäsenyys tuli pakolliseksi koko palkkiohenkilökunnalle. Normaalisti eläkkeeseen oikeutti 55 vuoden ikä ja kolmenkymmenen vuoden osakkuus. Eläkkeen suuruus määräytyi palkan suuruuden nojalla siten, että osakkaat jaettiin vuosipalkkansa perusteella kymmeneen ”pensioniluokkaan”, ja kukin sai eläkkeen sen luokan mukaan, johon viimeksi oli kuulunut. Eläkekassan osakas sai siis suhteellisesti sitä enemmän eläkettä, mitä suurempi hänen palkkansa oli. ”Pensionin” määrä oli 40-75 prosenttia vanhuudeneläkkeestä siten, että ensimmäinen luokka edusti minimiä ja seitsemäs maksimia. Omaisista leski sai eläkettä niin kauan kuin eli naimattomana, ja poika sekä naimaton tytär olivat siihen oikeutettuja, kunnes saavuttivat 21 vuoden iän tai pääsivät valtion virkaan.
Eläkeoikeuksia ja jälkeenjääneiden turvaa pyrittiin kehittämään ja parantamaan useaan otteeseen 1900-luvun alussa, mutta maailmansota ja kansalaissota jättivät eläkeoikeudet varjoonsa. Tutkimieni lähteiden perusteella on vaikea arvioida, minkälainen leskenosuus äidinäidillenne on maksettu. Tarkempia tietoja löytyy seuraavista lähteistä:
Riihinen, Olavi; Hentilä, Kalevi; Roos, Jeja-Pekka: Rautatieläisten liiton historia. Osa 1. Vaikeat vuosikymmenet : kehitys vuoteen 1930. Weilin+Göös, 1975.
Zetterberg, Seppo: Yhteisellä matkalla : VR 150 vuotta. WSOY, 2012.
Myös Suomen Rautatiemuseoon voi olla yhteydessä lisätietojen saamiseksi. https://rautatiemuseo.fi/fi/etusivu
Kommentoi vastausta