"aamuisissa kun alkoi olla päivä, aholla juoksi kettu räivä, joka etsi aamusuurustansa,jolla nälkä kurni suoliansa"... miten sitten jatkuu??? mummu kertoi silloin joskus, mutta unohtunut on.
Vastaus
Kyseessä on Aisopoksen satuun perustuva August Ahlqvistin runomukaelma ”Kettu ja korppi”, joka on ilmestynyt A. Oksasen eli Ahlqvistin runokokoelmassa ”Säkeniä” (G. W. Edlund, 1874). Runo löytyy myös Eero Salolan ja Eino Keskisen toimittamasta teoksesta ”Lausuntarunoja nuorelle väelle” (4. painos; Valistus, 1958). Koska Ahlqvistin – ja toki Aisopoksenkin – tekijänoikeudet ovat jo aikoja sitten rauenneet, laitan runon tähän kokonaisuudessaan:
KETTU JA KORPPI
(Mukaelma)
Aamuisissa alkoi olla päivä,
aholla kun juoksi ketturäivä,
joka etsi aamusuurustansa,
sillä nälkä kurni suoliansa,
kun ei eilispäivän syömisistä
ollut paljon yhtää [painovirhe?] virkkamista.
Tuossapa nyt keksi korpin puussa,
joll’ ol’ aika juustokyörä suussa.
Vesi kiehahtavi kielellensä
ja hänelle iski mielehensä
– Millä keinoin juuston tuolta saisin?
Jospa hiukan narrajaisin!
Ei oo millänsäkään, eikä juokse,
hiljalleen vaan astuu korpin luokse
ja sanoo lähelle tultuansa
– hunaja ja nöyryys huulillansa:
– Hyvää päivää, herra Korppeliini,
voi, kun teidän nuttunne on fiini!
meillä muill’ on päällä nahkatakki,
mutta teill’ on kiiltomusta frakki.
Teill’ on myös jalassa saappahaiset,
joiss’ on alla aika auturaiset,
sormukset soreat sormissanne,
rengas kummassakin korvassanne.
Miestä kauniimpaa ja pulskempata
taivaan alt’ ei taideta tavata.
Ja kuin ain’ isommissa suvuissa
laps’ on harjoitettu lauleluissa,
niin ajattelee typerä pääni,
että teilläkin on kaunis ääni.
Käen sekä leivon voittaisitte,
jos vaan laulamahan antauisitte.
Korppikos hyväksyi kiitostansa,
laulaja muk’ oli luulossansa.
Rykäsi – äänen raikahutti,
että kangas toisen kaikahutti.
Juustopa pudota putkahtavi,
ketun suuhun suoraan sutkahtavi.
Ja kun korppi kaikkein ihmeheksi
luuli laulaneensa, niin hän keksi,
ett’ ol’ suurus suustansa pudonna,
keksi, kuinka kettu, lemmon konna,
poies juosta pötki juuston kanssa,
ja hänelle nauroi juostessansa.
Kommentoi vastausta