1800-luvun alkupuolella tapaa parikymppinen nuorukainen metsässä karjapolulla 16-vuotiaan neidon. He tapaavat ensimmäistä kertaa, eivät tunne toisiaan. Neito on tulossa kotiinsa yhteiseltä metsälaitumelta jossa on ollut lypsämässä perheensä kahta lehmää. Nuorukainen tervehtii neitoa, joka pysähtyy, niiaa ja katsoo eteensä polulle, ei nuorukaiseen. Nuorukainen haluaa tietää, onko neito se "joen laulava neito", jonka laulu sykähdyttää sydämiä. Hän kysyy tätä ja neito pudistaa päätään. Kummatkin kuuluvat samaan säätyyn, ovat torppareiden lapsia. Millä tavalla nuorukainen tuohon aikaan olisi tervehtinyt neitoa ja kuinka hän olisi esittänyt kysymyksensä?
Vastaus
Lähetin kysymyksesi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran asiantuntijalle ja sieltä ystävällisesti vastasi suomen kielen dosentti Kirsi-Maria Nummila. Alla hänen vastauksensa:
"Poika olisi esittänyt tervehdyksensä ja kysymyksensä omalla puhekielellään eli paikallisella murteella. Koska nuorten kohtaamispaikka ei ole tiedossa, ei kysymykseen voi vastata tämän tarkemmin. Tervehdyksenä poika olisi kaiketi voinut käyttää esimerkiksi tervehdyksiä Iltaa, ehtoota, päivää tai terve, jotka ovat kaikki vanhoja.
Meillä ei ole juuri olemassa tietoja 1800-luvun alkupuolen tavallisen kansan keskusteluista ja muusta arkisesta kielenkäytöstä. Esimerkiksi tuon ajan kirjoihin tallentunut suomen kieli eroaa siitä. Voidaan kuitenkin ajatella, että tuolloin käytetty paikallinen murre on ollut varsin lähellä myöhempien aikojen kuten 1800-luvun lopun ja vielä 1900-luvun puolella varsinkin maaseudulla puhuttua kieltä. Yksinkertainen virke, jonka sisältö olisi siis ilmeisesti jotakin sellaista kuin, sinäkö laulat aina ihanasti joen rannalla, ei olisi välttämättä eronnut kovin paljoa nykyisestäkään paikallisesta kielenkäytöstä.
Kysymyksen nykyinen muotoilu ”onko neito se joen laulava neito, jonka laulu sykähdyttää sydämiä” on hyvin ylätyylinen, eli se olisi varsin kaukana 1800-luvun alun suomenkielisen rahvaan puheenparresta. Esimerkiksi Turun puolessa olisi asia voitu esittää seuraavaan tapaan: ”Olek sää se flikka ku veisa nii kauniste joel joka ehto?” - Hämeen puolessa, Pohjanmaalla, Savossa ja Karjalassa taas toisella tapaa."
Kommentit
Kiitos, nyt tiedän ettei tuohon aikaan kirjoituksissa käyretty " ylätyyli" ainakaan käy.
Kommentoi vastausta