10pennin reikäkollikko varm kuparia 1941,& 50penniä 1936 & 10mk 1953 &5mk 1955..minkähän arvoisia yleensä ?..kiitos vastauksesta!

Keräilyesineillä ei ole koskaan täsmällistä arvoa, vaan se muodostuu osto- ja myyntitilanteessa sillä perusteella, mitä ostaja on valmis maksamaan. Vanhojen kolikoiden hintaan vaikuttaa olennaisesti kolikon kunto. Kolikko, joka saattaa virheettömänä ja käyttämättömänä olla jopa satojen eurojen hintainen, on normaalikunnossa eli kuluneena ehkä vain muutaman euron arvoinen, koska keräilijät ovat kiinnostuneita hyväkuntoisista yksilöistä.

Esimerkiksi kysyjän jatkokysymyksessä ollut 25 pennin kolikko vuodelta 1872 on jo monimutkainen tapaus. Matinmarkka-nimisen yrityksen sivuilla luetellaan tämän kolikon eri versioita vuosilta 1865-1876. Vuoden 1872 kolikosta on neljä eri varianttia, joiden hinnat vaihtelevat 5-90 euron välillä kuntoluokasta riippuen. Jos kolikko on hyväkuntoinen, se saattaa keräilijöitä kiinnostaa. Jos se on kulunut, arvo on todennäköisesti lähellä tuota viittä euroa - siis sillä edellytyksellä, että joku on kiinnostunut sen ostamaan.

Samainen sivusto arvio kysyjän mainitsemia kolikoita näin: 10 p reikäkolikko 1941 olisi ilman reikää 495 euron arvoinen, reiällisenä ilmeisesti vain jokusen euron; 50 p 1936 on ilmeisesti myös ns. arvoton, koska Matinmarkka ei noteeraa sitä ollenkaan, samoin 10 mk 1953 ja 5 mk 1955. Näitä kaikkia on painettu miljoonia kappaleita, mikä normaalisti varmistaa sen, ettei niillä ole keräilyarvoa.

Useimmat arvokkaat kolikot ovat arvokkaita siksi, että ne ovat sekä harvinaisia että hyväkuntoisia. Mitä vanhempi raha on kyseessä, sitä enemmän kiinnostusta keräilijöissä tuottaa hyväkuntoisuus. Uudemmissa kolikoissa, joita on valmistettu suuria sarjoja, yleensä vain harvinaiset poikkeamat - kuten em. 10 pennin reiätön kolikko - ovat minkään hintaisia. Edes valmistusmateriaali ei välttämättä tuo kolikolle merkittävää lisäarvoa, ellei materiaali ole kulta. Hopeakolikot eivät yleensä kovin arvokkaita ole. Harvinaisuuksia toki kotien kätköissä on, mutta eivät ne niin tavallisia ole kuin mielellään toivotaan.

Heikki Poroila