Kommentoi vastausta

Selvyyden vuoksi: kyse on kahdesta aivan eri sanakirjasta.

Isän käytettävissä oli 1950-luvulla Nykysuomen sanakirjan (teoksen nimi, erisnimi, isolla N:llä, ei appellatiivina mikä tahansa nykysuomea käsittelevä kirja) kolmas osa, joka sisälsi L - N-alkuiset sanat ja ilmestyi vuonna 1954. Päätoimittaja oli Matti Sadeniemi ja toimituskunnassa lisäksi 10 muuta asiantuntijaa.
Sana meiju sanotaan siinä murteelliseksi ja selitetään: limo, juhannuskoivu. Harvinaisen limo-sanan selitys on samassa osassa III (L - N): irralleen katkaistu nuori lehtipuu, vars. juhannuskoivu.

Professori Kaisa Häkkisen laatima, sanojen alkuperää valaiseva etymologinen sanakirja ilmestyi vuosikymmeniä myöhemmin (uusin, 6. painos 2013). Häkkinen on syntynyt 1950-luvulla eikä siten voinut vaikuttaa Nykysuomen sanakirjan valmisteluun.

Ei muotoiluja

  • Sallitut HTML-tagit: <i> <b> <s>
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.