Runo löytyy myös Otto Mannisen suomentamana kirjasta nimeltä Goethe: Runoja, kustantaja Otava 1928. Hieman erilaisella poljennolla.
Pyhä mies sai korvessa kummakseen
Pukinjalka-faunin puheilleen.
”Mua auta, herra”, se pyysi, ”ano
Ett’ astua taivaaseen ma saan
Ja vaimoni myöskin vaivasta maan;
Ilo autuasten on sielumme jano.”
Pyhä mies virkkoi: ”En paljon sano
Sull’ olevan toivoa kuulluksi tulla, ¨
Ylen outo, suunnaton pyyntö on sulla.
Et enkeliriemuun saapua saata,
Sa pukinsorkalla poljet maata.”
Näin fauni vastaa, ei vaiti jää:
”Mitä teille on tehnyt sorkka tää?
Monen taivaaseen minä käyvän näin
Toi aivan kauniisti aasinpäin.”
Tämä käännös näyttäisi sopivan paremmin kysymykseen.
Runo löytyy myös Otto Mannisen suomentamana kirjasta nimeltä Goethe: Runoja, kustantaja Otava 1928. Hieman erilaisella poljennolla.
Pyhä mies sai korvessa kummakseen
Pukinjalka-faunin puheilleen.
”Mua auta, herra”, se pyysi, ”ano
Ett’ astua taivaaseen ma saan
Ja vaimoni myöskin vaivasta maan;
Ilo autuasten on sielumme jano.”
Pyhä mies virkkoi: ”En paljon sano
Sull’ olevan toivoa kuulluksi tulla, ¨
Ylen outo, suunnaton pyyntö on sulla.
Et enkeliriemuun saapua saata,
Sa pukinsorkalla poljet maata.”
Näin fauni vastaa, ei vaiti jää:
”Mitä teille on tehnyt sorkka tää?
Monen taivaaseen minä käyvän näin
Toi aivan kauniisti aasinpäin.”
Tämä käännös näyttäisi sopivan paremmin kysymykseen.