Kommentoi vastausta

Joskus 70-luvulla tai 80-luvun alussa luin kirjaa, jossa kerrottiin että sukulaisuusnimitykset usein muotoutuvat kieleen myöhässä, eli tärkeitä sukulaisuussuhteita nimitetään pitkään soveltaen aiemman sukulaisuuskäsityksen mukaisia nimiä, kunnes ne lopulta unohtuvat ja tilalle kehitetään uusia - juuri silloin kun käsitys siitä, mikä sukulaisuudessa oleellista, on jälleen muuttumassa toiseksi. Tarve erilaisille nimityksille on muuttunut historiassa moneen kertaan, kun käsitys oleellisista suhteista on muuttunut. Näin kerrottiin siinä kirjassa.

Tämän luettuani etsin jostain silloisesta suomen kielen sanakirjasta sukulaisuusnimityksiä, ja löysin sellaiset kuin "kälys" ja "langos". Näitä en ei nyt enää löydy ainakaan kielitoimiston sanakirjasta, mutta sieltä kuitenkin lötyy "kälykset" merkityksessä "naiset jotka ovat toistensa kälyjä" ja vastaavasti "langokset". Tämä ei ole se merkitys jonka silloin aikanaan löysin sanakirjasta. Nimittäin siinä vanhassa sanakirjassa sanojen "kälykset" oli "veljesten vaimot" ja "langokset" oli "siskosten miehet". Samassa merkityksessä myöskin Aleksis Kivi käyttää sanaa kälykset Seitsemän Veljeksen loppupuolella.