Kommentoi vastausta

Runo on lehtori Aarre Saarnion (1906–1981).
Saarniolla on noin 50 hienoa runoa, eräänä niistä "Funktio":

FUNKTIO
[Tämän runon Aarre Saarnio halusi julkaistavan kuoltuaan, muistokirjoitusten sijasta. Julkaistu Matemaattisten Aineiden Aikakauskirjassa 5/1981, s. 437]

Seurausta ja syytä
taululla selvitän.
Siinä on x:ää ja y:tä
– funktio – tiedäthän.

Kertovat silmäparit:
ajatus keskittyy.
Vältämme virheet, karit,
ratkeaa x sekä y.

Koordinaatistoristein
taulumme kuvastaa
funktion monin pistein.
Ympyrä hahmon saa.

Funktio sinäkin lienet
sydän väsymätön.
Elämän taululle vienet
vaikean yhtälön.

Viisas Mestari kerran
yhtälön pelkistää.
Tutkivi, minkä verran
x:lle viimein jää.

Minun on vaikea olla
– usein väärin tein –
Kaamea tyhjyys – nolla –
jäätävi sydämein,

joka on tietänyt, mutta
sykkinyt unhoittain:
Valo on rakkautta.
muu on turhuutta vain.