Keitä 10-luvulla noiden talojen valmistuttua on" yksiöissä" asunut, sitä en osaa sanoa. Pienissä asunnoissa on kyseisillä alueilla yleensä asunut työväkeä. Mm. Siltasaarella on 100 vuotta sitten asunut kaupunkimme juutalaisväestöä, mutta huoneistojen koosta en tiedä.
Vanhoissa isoissa asunnoissa on tosiaan monin paikoin, muissakin kaupungeissa kuin Helsingissä, saattanut olla omalla sisäänkäynnillä palvelijanhuone, joista nykyään on toisinaan tehty yksiöitä. Kantakaupungissa on yhä hellahuoneita, koko esim. 16 neliötä.
Entisessä kotitalossani Katajanokalla oli 3 sisäänkäyntiä - tosin huoneistossa oli ollut ennen yksiön erottamista muusta asunnosta ollut yhteensä noin 75 neliötä. Lohkomisen jälkeen yksiössä oli kaksi ulko-ovea ja kaksiossa yksi...
Helsinkiläisissä vanhoissa taloissa on tapahtunut paljon muutoksia, seiniä on siirrelty, huoneistoja lohkottu ja yhdistelty vuosikymmenien aikana. Jos tiedät jonkun tietyn talon, josta tahdot tietoja, voit selvittää asiaa vaikkapa Helsingin kaupungin arkistoista. Kaupungilla on hallussaan pohjapiirrokset lähes kaikista asuinrakennuksista.
Perinteisesti sotien ja kriisien jälkeiset asuntopula-ajat ovat aiheuttaneet vaikeita tilanteita. Esim. viime sotien jälkeen ihmisiä asui jopa eräässä helsinkiläisessä väestönsuojassa, kun ei muuta paikkaa ollut. Evakkojen asuttaminen tuotti vaikeuksia ja muutenkin oli hankalaa löytää kokonaisille perheille paikkaa, minne päänsä kallistaa. Isoihin asuntoihin tupattiin viranomaisten taholta asukkaita entisten lisäksi, monikaan ei saanut pitää suurta lukaalia vain itsellään.
Kyllä, yksiöissä ja tosiaan hellahuoneissakin asui kokonaisia perheitä, ja lisäksi perheeseen kuulumattomiakin. Omakin perheeni asui vielä 60-luvun alussa hellahuoneessa. Meitä oli 4 henkeä ja koira. Asia ei tuottanut mitään erityisiä ongelmia, pääasia että oli katto pään päällä. Hankaluuksia tuottivat rakennuksen öisin vikkelät, monijalkaiset asukkaat, joilta oli mahdoton suojautua. Jääkaappeja ei ollut ja muutakin kalustoa niukasti. Tiskipöydät kuljetettiin mukana asunnoissa, joissa ei ollut juoksevaa vettä. WC oli sentään sisällä rappukäytävässä - kaikkien talon 3 kerroksen asukkaiden yhteinen.
Ihmisten kekseliäisyys ja järjestelytaito auttoi monasti. Rintamamiestaloja rakennettaessa omistaja pystytti ensin liiterin tai saunan ja asui perheineen siinä kunnes itse asuinrakennus valmistui. Sitten omistajat muuttivat siihen ja vuokrasivat liiterin tai saunan jollekin asunnottomalle.
Keitä 10-luvulla noiden talojen valmistuttua on" yksiöissä" asunut, sitä en osaa sanoa. Pienissä asunnoissa on kyseisillä alueilla yleensä asunut työväkeä. Mm. Siltasaarella on 100 vuotta sitten asunut kaupunkimme juutalaisväestöä, mutta huoneistojen koosta en tiedä.
Vanhoissa isoissa asunnoissa on tosiaan monin paikoin, muissakin kaupungeissa kuin Helsingissä, saattanut olla omalla sisäänkäynnillä palvelijanhuone, joista nykyään on toisinaan tehty yksiöitä. Kantakaupungissa on yhä hellahuoneita, koko esim. 16 neliötä.
Entisessä kotitalossani Katajanokalla oli 3 sisäänkäyntiä - tosin huoneistossa oli ollut ennen yksiön erottamista muusta asunnosta ollut yhteensä noin 75 neliötä. Lohkomisen jälkeen yksiössä oli kaksi ulko-ovea ja kaksiossa yksi...
Helsinkiläisissä vanhoissa taloissa on tapahtunut paljon muutoksia, seiniä on siirrelty, huoneistoja lohkottu ja yhdistelty vuosikymmenien aikana. Jos tiedät jonkun tietyn talon, josta tahdot tietoja, voit selvittää asiaa vaikkapa Helsingin kaupungin arkistoista. Kaupungilla on hallussaan pohjapiirrokset lähes kaikista asuinrakennuksista.
Perinteisesti sotien ja kriisien jälkeiset asuntopula-ajat ovat aiheuttaneet vaikeita tilanteita. Esim. viime sotien jälkeen ihmisiä asui jopa eräässä helsinkiläisessä väestönsuojassa, kun ei muuta paikkaa ollut. Evakkojen asuttaminen tuotti vaikeuksia ja muutenkin oli hankalaa löytää kokonaisille perheille paikkaa, minne päänsä kallistaa. Isoihin asuntoihin tupattiin viranomaisten taholta asukkaita entisten lisäksi, monikaan ei saanut pitää suurta lukaalia vain itsellään.
Kyllä, yksiöissä ja tosiaan hellahuoneissakin asui kokonaisia perheitä, ja lisäksi perheeseen kuulumattomiakin. Omakin perheeni asui vielä 60-luvun alussa hellahuoneessa. Meitä oli 4 henkeä ja koira. Asia ei tuottanut mitään erityisiä ongelmia, pääasia että oli katto pään päällä. Hankaluuksia tuottivat rakennuksen öisin vikkelät, monijalkaiset asukkaat, joilta oli mahdoton suojautua. Jääkaappeja ei ollut ja muutakin kalustoa niukasti. Tiskipöydät kuljetettiin mukana asunnoissa, joissa ei ollut juoksevaa vettä. WC oli sentään sisällä rappukäytävässä - kaikkien talon 3 kerroksen asukkaiden yhteinen.
Ihmisten kekseliäisyys ja järjestelytaito auttoi monasti. Rintamamiestaloja rakennettaessa omistaja pystytti ensin liiterin tai saunan ja asui perheineen siinä kunnes itse asuinrakennus valmistui. Sitten omistajat muuttivat siihen ja vuokrasivat liiterin tai saunan jollekin asunnottomalle.