Kotuksen mukaan "Oiva" on alunperin tarkoittanut päätä. Tieto pohjautuu sanan alkuperää selvittäneen kielitieteilijä Kaisa Häkkisen tutkimuksiin.
"Kun nykyajan keksijä oivaltaa, hänen tärkein työvälineensä on pää. Siitä kertoo myös oivaltamisen lähtökohta: verbi on johdettu vanhasta omaperäisestä sanasta oiva, jonka alkuperäinen merkitys oli ’pää’. Merkitys on säilynyt vielä esimerkiksi saamen kielissä, jossa sana tarkoittaa myös ’pyöreähköä tunturia’ tai ’ylintä osaa, huippua’. Tämä näkyy myös monissa Itä- ja Keski-Lapin saamelaislähtöisissä -oiva-loppuisissa tunturien nimissä (Sauoiva Sallassa, Vongoiva Sodankylässä)."
Kotuksen mukaan "Oiva" on alunperin tarkoittanut päätä. Tieto pohjautuu sanan alkuperää selvittäneen kielitieteilijä Kaisa Häkkisen tutkimuksiin.
"Kun nykyajan keksijä oivaltaa, hänen tärkein työvälineensä on pää. Siitä kertoo myös oivaltamisen lähtökohta: verbi on johdettu vanhasta omaperäisestä sanasta oiva, jonka alkuperäinen merkitys oli ’pää’. Merkitys on säilynyt vielä esimerkiksi saamen kielissä, jossa sana tarkoittaa myös ’pyöreähköä tunturia’ tai ’ylintä osaa, huippua’. Tämä näkyy myös monissa Itä- ja Keski-Lapin saamelaislähtöisissä -oiva-loppuisissa tunturien nimissä (Sauoiva Sallassa, Vongoiva Sodankylässä)."