Suomi-ruotsi-kaksikielisyyttä olisi varmaan helpoin löytää suomenruotsalaisten kirjailijoiden teoksista. Näissä yleensä päähenkilöt ovat Suomessa asuvia ruotsinkielisiä, joten kaksikielisyys on monesti jollain tavalla esillä, vaikkei se pääpointti olisikaan. Viime vuosina Kaj Korkea-aho esimerkiksi on menestynyt, julkaissut neljä kiitettyä romaania. Tove Janssonin kokoelmista voisi myös tällaista löytyä. Annika Sandelinin Yoko-lastenkirjasarjan päähenkilö on suomenruotsalainen alakoululainen, ja suomen kielen harjoittelu ja suomenkieliset tutut ovat välillä esillä. Johanna Holmströmin Camera obscura -novellikokoelmassa muistaakseni oli jotain tällaisia aiheita myös. Suomenruotsalaisiin kirjailijoihin kannattaa siis tutustua.
Suomen saamelaisista tulee mieleen nopeasti oikeastaan vain Niillas Holmbergin Halla Helle. Ruotsi/saame sen sijaan löytyy esim. Ann-Helén Laestadiuksen Soppero-nuortenkirjasarjasta, norja/saame taas Siri Broch Johansenin Minä olen hiihtäjä -kirjasta.
Suomi-ruotsi-kaksikielisyyttä olisi varmaan helpoin löytää suomenruotsalaisten kirjailijoiden teoksista. Näissä yleensä päähenkilöt ovat Suomessa asuvia ruotsinkielisiä, joten kaksikielisyys on monesti jollain tavalla esillä, vaikkei se pääpointti olisikaan. Viime vuosina Kaj Korkea-aho esimerkiksi on menestynyt, julkaissut neljä kiitettyä romaania. Tove Janssonin kokoelmista voisi myös tällaista löytyä. Annika Sandelinin Yoko-lastenkirjasarjan päähenkilö on suomenruotsalainen alakoululainen, ja suomen kielen harjoittelu ja suomenkieliset tutut ovat välillä esillä. Johanna Holmströmin Camera obscura -novellikokoelmassa muistaakseni oli jotain tällaisia aiheita myös. Suomenruotsalaisiin kirjailijoihin kannattaa siis tutustua.
Suomen saamelaisista tulee mieleen nopeasti oikeastaan vain Niillas Holmbergin Halla Helle. Ruotsi/saame sen sijaan löytyy esim. Ann-Helén Laestadiuksen Soppero-nuortenkirjasarjasta, norja/saame taas Siri Broch Johansenin Minä olen hiihtäjä -kirjasta.