Kun alkoi kiinnostaa, niin katsoin vielä, millaisia arvosteluja Kansalliskirjaston ei-avoimista digitoiduista lehdistä löytyy: ainakin Helsingin Sanomat 24.9.1978 (Pekka Tarkka); Uusi Suomi 4.10.1978 (A. I. Routio); Maaseudun Tulevaisuus 12.10.1978 (Onni Salomaa); Länsi-Savo 14.12.1978 (Juhamatti Martikainen); Etelä-Suomen Sanomat 15.12.1978 (Teuvo Hahl-Marjokorpi).
Kysymyksessä mainittu puoli kirjasta mainitaan lähes kaikissa arvosteluissa, mutta se ei nouse pääosaan missään niistä. Esimerkiksi Maaseudun Tulevaisuuden arvostelussa siitä kuitenkin on oma pitkä kappaleensa. Kaikissa lehdissä kirjaa kehutaan, osin jopa ylistetään, kun taas juonenkäänteiden käsittely on neutraalin kuvailevaa.
Löytyy myös vastauksessa mainittu Suomen Kuvalehden juttu, mutta se on Huovisen haastattelu kirjan ilmestymiseen liittyen. Huovinenkin puhuu kyllä jutussa tästä suomettumisteemasta.
Maininnan arvoista on ehkä myös se, että löytyneistä lehdistä linjaltaan kaikkein vähiten suomettumishenkinen, Uusi Suomi, sanoo Huovisen esittävän kommunistit sympaattisina ja samaistuttavina, mutta ei pidä tätä pahana asiana: "Aate ei melko varmasti viehätä Huovista, mutta ihmiset kiinnostavat, ja sen kiinnostuksen myötä he kasvavat kolmeulotteisiksi, inhimillisiksi, myötätuntoa herättäviksi." Ehkä yksi osoitus siitä, että asiat olivat tuolloinkin monisyisempiä kuin jälkikäteisissä mielikuvissa.
Kun alkoi kiinnostaa, niin katsoin vielä, millaisia arvosteluja Kansalliskirjaston ei-avoimista digitoiduista lehdistä löytyy: ainakin Helsingin Sanomat 24.9.1978 (Pekka Tarkka); Uusi Suomi 4.10.1978 (A. I. Routio); Maaseudun Tulevaisuus 12.10.1978 (Onni Salomaa); Länsi-Savo 14.12.1978 (Juhamatti Martikainen); Etelä-Suomen Sanomat 15.12.1978 (Teuvo Hahl-Marjokorpi).
Kysymyksessä mainittu puoli kirjasta mainitaan lähes kaikissa arvosteluissa, mutta se ei nouse pääosaan missään niistä. Esimerkiksi Maaseudun Tulevaisuuden arvostelussa siitä kuitenkin on oma pitkä kappaleensa. Kaikissa lehdissä kirjaa kehutaan, osin jopa ylistetään, kun taas juonenkäänteiden käsittely on neutraalin kuvailevaa.
Löytyy myös vastauksessa mainittu Suomen Kuvalehden juttu, mutta se on Huovisen haastattelu kirjan ilmestymiseen liittyen. Huovinenkin puhuu kyllä jutussa tästä suomettumisteemasta.
Maininnan arvoista on ehkä myös se, että löytyneistä lehdistä linjaltaan kaikkein vähiten suomettumishenkinen, Uusi Suomi, sanoo Huovisen esittävän kommunistit sympaattisina ja samaistuttavina, mutta ei pidä tätä pahana asiana: "Aate ei melko varmasti viehätä Huovista, mutta ihmiset kiinnostavat, ja sen kiinnostuksen myötä he kasvavat kolmeulotteisiksi, inhimillisiksi, myötätuntoa herättäviksi." Ehkä yksi osoitus siitä, että asiat olivat tuolloinkin monisyisempiä kuin jälkikäteisissä mielikuvissa.