Summa summarum:
Muissa pohjoismaissa ei rekisteröidä eikä tilastoida väestön äidinkieliä.
Suomessa kuntien suomen-, ruotsin- ja kaksikielisyys (sekä kaksikielisissä enemmistökieli) määräytyy asukkaiden rekisteröidyn äidinkielen mukaan. Kielilaki tuli pian itsenäistymisen jälkeen vuonna 1922. Saamen kielen käytöstä on säädetty erikseen.
Suomessa on kuitenkin julkaistu tarkkoja tilastoja kunnittain ja lääneittäin väestön äidinkielestä jo ennen itsenäistymistä. "Suomenmaan tilastollinen vuosikirja" vuodelta 1882 sisältää: "Pinnan-ala ja kirkonkirjoihin pantu väkiluku sekä suomea ja ruotsia puhuvien lukumäärä kussakin Suomenmaan kunnassa" 31.12.1880. Helsingin, Turun, Viipurin ja Tampereen taulukoissa on eritelty lisäksi venäjän- ja saksankieliset sekä silloisen Oulun läänin yhteisluvuissa "lapin kieltä puhuvat".
Koko maa vuoden 1880 lopussa:
1 756 381 suomi, 294 876 ruotsi,
4 195 venäjä, 1 720 saksa, 2 263 muut
Summa summarum:
Muissa pohjoismaissa ei rekisteröidä eikä tilastoida väestön äidinkieliä.
Suomessa kuntien suomen-, ruotsin- ja kaksikielisyys (sekä kaksikielisissä enemmistökieli) määräytyy asukkaiden rekisteröidyn äidinkielen mukaan. Kielilaki tuli pian itsenäistymisen jälkeen vuonna 1922. Saamen kielen käytöstä on säädetty erikseen.
Suomessa on kuitenkin julkaistu tarkkoja tilastoja kunnittain ja lääneittäin väestön äidinkielestä jo ennen itsenäistymistä. "Suomenmaan tilastollinen vuosikirja" vuodelta 1882 sisältää: "Pinnan-ala ja kirkonkirjoihin pantu väkiluku sekä suomea ja ruotsia puhuvien lukumäärä kussakin Suomenmaan kunnassa" 31.12.1880. Helsingin, Turun, Viipurin ja Tampereen taulukoissa on eritelty lisäksi venäjän- ja saksankieliset sekä silloisen Oulun läänin yhteisluvuissa "lapin kieltä puhuvat".
Koko maa vuoden 1880 lopussa:
1 756 381 suomi, 294 876 ruotsi,
4 195 venäjä, 1 720 saksa, 2 263 muut