Kun keskustelu näköjään jatkuu, niin tutkinpa tätä kysymystä Kansalliskirjaston digitaalisista lehdistä. Ja kyllä ne nix-teoriaa vaikuttaisivat vahvistavan:
"Saksalaisten pioneerien mielestä olisi ollut asiallista etsiä lisää sorsia ja he viittailivat kiivaasti järvelle. Silloin sanoi K. painokkaasti: niks! Enempää hän ei osannut saksaa."
(pakina, Metsästys ja Kalastus 9/1941)
"Pian oppivat meikäläiset postinvaihtajat kaksi hyvin tärkeää saksankielen sanaa: 'niks' ja 'kuut'. Näillä sanoilla he sitten suoriutuivat kiperimmistäkin tilanteista."
(artikkeli Saksan armeijan kenttäpostin tulosta Suomeen, Postitorvi 10–12/1942)
"– – eräät ovat kuulleet hänen hokevan: 'Niks, niks.' Kemin naisihmiset, joita on auttanut heidän sota-aikana kukoistukseen herännyt kielitaitonsa, ovat saattaneet häpeään Scotland Yardin salapoliisit ja ovelasti päätelleet, että mies on mielenhäiriöön joutunut saksalainen sotilas. Hämmästyttävän nerokkaasti johdettu. Sanasta 'niks' he päättelevät, että mies on saksalainen, koska saksankielessä on sana, jonka saksalaiset lausuvat noin."
(pakina, Savon Sanomat 13.8.1944)
"Niks siviilimateriaalia. Niks gut, niks weg, toimitin muutamallekin hanskille, joka roikotti mukanaan pukupussia eräästä talosta."
(kuvaus saksalaisten vetäytymisestä Lapin sodassa, Pohjolan Sanomat 21.10.1944)
"Heti nähtyämme ensimmäisen saksalaisen sanomme: 'Niks akvavitii, niks konjakii?' ja riisumme huopatöppösemme, turkkiimme ja konepistoolimme maksuksi luvaten hankkia itsellemme venäläisiltä uudet sijaan."
(kuvaus Suomi-kuvasta eräässä saksalaisessa sotaromaanissa, Helsingin Sanomat 14.5.1957)
"– Niks pum, pum ... niks gut.
– Niks kut, niks kut, Urkkikin myönteli onnellisena, hänhän oli ainoa joukosta, jonka oli onnistunut päästä ymmärrettävään keskusteluun vartijan kanssa.
– Jaa, jaa... niks gut, javohl, vartijakin näytti tyytyväiseltä.
– Niks kut, alles vek, niks kut jänkäheinä, Urkki huusi jälleen innostuneesti. Totisesti, hän huomasi osaavansa saksaa."
(Paavo Rintalan novelli, Suomen Kuvalehti 51–52/1957)
Kun keskustelu näköjään jatkuu, niin tutkinpa tätä kysymystä Kansalliskirjaston digitaalisista lehdistä. Ja kyllä ne nix-teoriaa vaikuttaisivat vahvistavan:
"Saksalaisten pioneerien mielestä olisi ollut asiallista etsiä lisää sorsia ja he viittailivat kiivaasti järvelle. Silloin sanoi K. painokkaasti: niks! Enempää hän ei osannut saksaa."
(pakina, Metsästys ja Kalastus 9/1941)
"Pian oppivat meikäläiset postinvaihtajat kaksi hyvin tärkeää saksankielen sanaa: 'niks' ja 'kuut'. Näillä sanoilla he sitten suoriutuivat kiperimmistäkin tilanteista."
(artikkeli Saksan armeijan kenttäpostin tulosta Suomeen, Postitorvi 10–12/1942)
"– – eräät ovat kuulleet hänen hokevan: 'Niks, niks.' Kemin naisihmiset, joita on auttanut heidän sota-aikana kukoistukseen herännyt kielitaitonsa, ovat saattaneet häpeään Scotland Yardin salapoliisit ja ovelasti päätelleet, että mies on mielenhäiriöön joutunut saksalainen sotilas. Hämmästyttävän nerokkaasti johdettu. Sanasta 'niks' he päättelevät, että mies on saksalainen, koska saksankielessä on sana, jonka saksalaiset lausuvat noin."
(pakina, Savon Sanomat 13.8.1944)
"Niks siviilimateriaalia. Niks gut, niks weg, toimitin muutamallekin hanskille, joka roikotti mukanaan pukupussia eräästä talosta."
(kuvaus saksalaisten vetäytymisestä Lapin sodassa, Pohjolan Sanomat 21.10.1944)
"Heti nähtyämme ensimmäisen saksalaisen sanomme: 'Niks akvavitii, niks konjakii?' ja riisumme huopatöppösemme, turkkiimme ja konepistoolimme maksuksi luvaten hankkia itsellemme venäläisiltä uudet sijaan."
(kuvaus Suomi-kuvasta eräässä saksalaisessa sotaromaanissa, Helsingin Sanomat 14.5.1957)
"– Niks pum, pum ... niks gut.
– Niks kut, niks kut, Urkkikin myönteli onnellisena, hänhän oli ainoa joukosta, jonka oli onnistunut päästä ymmärrettävään keskusteluun vartijan kanssa.
– Jaa, jaa... niks gut, javohl, vartijakin näytti tyytyväiseltä.
– Niks kut, alles vek, niks kut jänkäheinä, Urkki huusi jälleen innostuneesti. Totisesti, hän huomasi osaavansa saksaa."
(Paavo Rintalan novelli, Suomen Kuvalehti 51–52/1957)