Kansalliskirjaston digitaalisista lehdistä hakemalla selviää, että sanan tärpästikkeli alkuperäinen, ajallisesti varhaisin merkitys on ollut 'kellon heiluri'. Sanalla on ollut myös monia muita muotoja: tärpentikkeli, tärpäntikkeli, tärpäntikku, tärppäntikku, tärppätikku, tärppästikku, tärpästikku. Kaikilla näillä löytyy osumia lehdistä, 1860-luvulta eteenpäin: https://digi.kansalliskirjasto.fi/search
Sana on vääntymä sivistyssanasta perpendikkeli (joka löytyy mm. Nykysuomen sanakirjasta: "1. mat. harv. kohtisuora, normaali. 2. vanh. kellon heiluri") tai vaihtoehtoisesti sen ruotsinkielisestä sukulaissanasta perpendikel.
Myös molemmat yllä mainitut muut merkitykset, 'rauhaton, levoton, hosuva ihminen' ja 'itseriittoinen, suuriluuloinen ihminen', kyllä löytyvät lehdistä, mutta vasta paljon myöhemmin. Ne ovat käytössä vielä nykykielessäkin.
Kansalliskirjaston digitaalisista lehdistä hakemalla selviää, että sanan tärpästikkeli alkuperäinen, ajallisesti varhaisin merkitys on ollut 'kellon heiluri'. Sanalla on ollut myös monia muita muotoja: tärpentikkeli, tärpäntikkeli, tärpäntikku, tärppäntikku, tärppätikku, tärppästikku, tärpästikku. Kaikilla näillä löytyy osumia lehdistä, 1860-luvulta eteenpäin: https://digi.kansalliskirjasto.fi/search
Sana on vääntymä sivistyssanasta perpendikkeli (joka löytyy mm. Nykysuomen sanakirjasta: "1. mat. harv. kohtisuora, normaali. 2. vanh. kellon heiluri") tai vaihtoehtoisesti sen ruotsinkielisestä sukulaissanasta perpendikel.
Myös molemmat yllä mainitut muut merkitykset, 'rauhaton, levoton, hosuva ihminen' ja 'itseriittoinen, suuriluuloinen ihminen', kyllä löytyvät lehdistä, mutta vasta paljon myöhemmin. Ne ovat käytössä vielä nykykielessäkin.