Kysyjä tekee oikeastaan kaksi eri kysymystä, yksi koskee jalkakäytäviä, ja siihen kirjastolla on vastaus, toinen on "kevyen liikenteen väylät tiestön varrella". Olen asunut koko ikäni pk-seudulla. Aloitin pyöräilyn 60-luvulla, ekä silloin ollut kevyen liikenteen väyliä missään. Pyörällä piti ajaa autojen rinnalla, tien pientareella. Usein asvaltti loppui heti reunaviivan kohdalla, ja pyörällä piti ajaa tien pohjaksi jyrätyllä hiekalla. Pahinta oli jos asvaltin reuna mutkitteli niin, että piti ajaa asvaltille ja ulos asvaltilta muutaman metrin välein. Uuden asvaltin reunakynnys oli sateella liukas.
Kevyen liikenteen rakentaminen alkoi 80-luvulla, mutta vasta nyt niitä on alettu rakentaa niin, että reitit ovat jatkuvia, eikä joka risteystä varten tarvitse mennä tien yli tai ali vain voidakseen jaktkaa koko ajan samaan suuntaan.
Myöskin viitoitus on parantunut. Kamalinta on kun lähestyy jotain kaupunkia, ja kevyen liikenteen väylä erkanee tiestä, jota se on seurannut, ja yhtäkkiä edessä on vain paikallisia viittoja, eikä pyörän päältä näe niitä viittoja, jotka autoilijoita ohjaavat. Ennen kuin oli kännyköiden navigointisovelluksia, piti astua alas pyörältä ja avata paperinen kartta, ja arvailla mikä paikallisista opasteista osoittaa siihen pääsuuntaan, johon olen menossa.
Kysyjä tekee oikeastaan kaksi eri kysymystä, yksi koskee jalkakäytäviä, ja siihen kirjastolla on vastaus, toinen on "kevyen liikenteen väylät tiestön varrella". Olen asunut koko ikäni pk-seudulla. Aloitin pyöräilyn 60-luvulla, ekä silloin ollut kevyen liikenteen väyliä missään. Pyörällä piti ajaa autojen rinnalla, tien pientareella. Usein asvaltti loppui heti reunaviivan kohdalla, ja pyörällä piti ajaa tien pohjaksi jyrätyllä hiekalla. Pahinta oli jos asvaltin reuna mutkitteli niin, että piti ajaa asvaltille ja ulos asvaltilta muutaman metrin välein. Uuden asvaltin reunakynnys oli sateella liukas.
Kevyen liikenteen rakentaminen alkoi 80-luvulla, mutta vasta nyt niitä on alettu rakentaa niin, että reitit ovat jatkuvia, eikä joka risteystä varten tarvitse mennä tien yli tai ali vain voidakseen jaktkaa koko ajan samaan suuntaan.
Myöskin viitoitus on parantunut. Kamalinta on kun lähestyy jotain kaupunkia, ja kevyen liikenteen väylä erkanee tiestä, jota se on seurannut, ja yhtäkkiä edessä on vain paikallisia viittoja, eikä pyörän päältä näe niitä viittoja, jotka autoilijoita ohjaavat. Ennen kuin oli kännyköiden navigointisovelluksia, piti astua alas pyörältä ja avata paperinen kartta, ja arvailla mikä paikallisista opasteista osoittaa siihen pääsuuntaan, johon olen menossa.