Minustakin tuo oli kyllä varsin epäonnistunut valinta lick-verbin käännösvastineeksi. Mutta kyllä sana tietyssä mielessä on puuttumatta sanakirjoista, koska se ei ole oma verbinsä vaan lipoa-verbin ns. frekventatiivimuoto, joka ilmaisee toiminnan toistuvaa tai jatkuvaa luonnetta: lipoa : liveksiä, kuten esim. tunkea : tungeksia tai lukea : lueksia.
Sanakirjoissa on tämäntyyppisistä verbimuodoista omina hakusanoinaan vain kaikkein yleisimmät ja vakiintuneimmat. Iso suomen kielioppi toteaa kuitenkin, että vaikka "ksi-johdostyyppi ei ole produktiivinen" (ts. sitä ei voi soveltaa noin vain mihin verbiin tahansa), niin "satunnaiset uudismuodosteet ovat mahdollisia".
Näin suomentajana sanoisin yleisemmällä tasolla, että kaikilla suomentajilla on jossain määrin omat maneerinsa, minullakin. Lisäksi lopputulokseen saattaa vaikuttaa merkittävästi esimerkiksi se, kuka suomennoksen editoi kustantajan puolesta kustannustoimittajana ja millainen hänen oma tyyli-ihanteensa on. Suomentajalla kyllä hyväksytetään kustannustoimittajan tekemät muutokset, mutta jos niitä on kovin paljon ja ne on tehty suoraan tiedostoon eikä paperille, niiden hylkäämisessä on isompi vaiva kuin hyväksymisessä.
Minustakin tuo oli kyllä varsin epäonnistunut valinta lick-verbin käännösvastineeksi. Mutta kyllä sana tietyssä mielessä on puuttumatta sanakirjoista, koska se ei ole oma verbinsä vaan lipoa-verbin ns. frekventatiivimuoto, joka ilmaisee toiminnan toistuvaa tai jatkuvaa luonnetta: lipoa : liveksiä, kuten esim. tunkea : tungeksia tai lukea : lueksia.
Sanakirjoissa on tämäntyyppisistä verbimuodoista omina hakusanoinaan vain kaikkein yleisimmät ja vakiintuneimmat. Iso suomen kielioppi toteaa kuitenkin, että vaikka "ksi-johdostyyppi ei ole produktiivinen" (ts. sitä ei voi soveltaa noin vain mihin verbiin tahansa), niin "satunnaiset uudismuodosteet ovat mahdollisia".
https://kaino.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=353
https://kaino.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=364
Näin suomentajana sanoisin yleisemmällä tasolla, että kaikilla suomentajilla on jossain määrin omat maneerinsa, minullakin. Lisäksi lopputulokseen saattaa vaikuttaa merkittävästi esimerkiksi se, kuka suomennoksen editoi kustantajan puolesta kustannustoimittajana ja millainen hänen oma tyyli-ihanteensa on. Suomentajalla kyllä hyväksytetään kustannustoimittajan tekemät muutokset, mutta jos niitä on kovin paljon ja ne on tehty suoraan tiedostoon eikä paperille, niiden hylkäämisessä on isompi vaiva kuin hyväksymisessä.