Oletan, että kysymys koskee nykyistä suomen yleiskieltä, ei perinteisiä upeita murteita tai muita paikallisesti muisteltuja kielemme muotoja.
Vilkaistaanpa silti 1950-luvulla valmistuneeseen Nykysuomen sanakirjaan (N) ja 1990-luvun alussa ilmestyneeseen Suomen kielen perussanakirjaan (S).
KARA: (N) kuiva oksa tai latva, lehdetön ruoto, risu, karahka, kalikka, kapula; tappi, puikko, piikki, vaarna, pultti. Esim. Kukista jäi vain kuivat karat. Omenan kara = vain kota jäljellä.
(S) tappi, puikko, piikki, vaarna, pultti. Esim. sorvin, kellon, viilan, salvan kara; omenan kara (syödyn omenan siemenkota).
RANKA: (N) kaadettu ja karsittu puun runko; elin (kasvinosa), jolla eliön muihin osiin nähden on erityisen keskeinen ja kannattava merkitys. Esim. Tupakan lehden rangat (ruodit). Tuhosienen hävittämästä tähkästä on leikkuun aikana jäljellä vain tyhjä ranka.
(S) kaadettu ja karsittu pienehkö puun runko tai sen osa; hajapituiseksi katkottu puutavara; eliön tai elimistön keskeisistä tukirakenteista. Esim. Kalan pyrstön ranka, Selkä-, kaula-, tukiranka. Lehden rangat (ruodit, suonet).
VIHNE: (N) heinäkasvin kukan ulkohelpeessä kiinni oleva sukanen. Esim. ohran tai rukiin vihne. heinän-, ohranvihne. Riihellä silmään mennyt vihne.
(S) heinäkasvin kukan ulkohelpeen sukanen. Esim. Heinän-, ohranvihne.
Suomen etymologinen sanakirja tuntee vihne-sanan merkityksessä (ohran, rukiin) siikanen; kalanruoto; kynsitikku. Sanan alkuperä on jäänyt tuntemattomaksi. Siikanen tarkoittaa joissakin murteissa ohran vihnettä.
Suomen murteiden sanakirjan päivitys verkossa julkaistavaksi ei ole vielä edennyt nih-alkuisia sanoja pitemmälle.
Maaliskuussa 2024 tuoreutettua Kielitoimiston sanakirjaa pääsee helposti selaamaan internetissä; linkki on tämän kommenttiketjun ensimmäisessä puheenvuorossa.
Oletan, että kysymys koskee nykyistä suomen yleiskieltä, ei perinteisiä upeita murteita tai muita paikallisesti muisteltuja kielemme muotoja.
Vilkaistaanpa silti 1950-luvulla valmistuneeseen Nykysuomen sanakirjaan (N) ja 1990-luvun alussa ilmestyneeseen Suomen kielen perussanakirjaan (S).
KARA: (N) kuiva oksa tai latva, lehdetön ruoto, risu, karahka, kalikka, kapula; tappi, puikko, piikki, vaarna, pultti. Esim. Kukista jäi vain kuivat karat. Omenan kara = vain kota jäljellä.
(S) tappi, puikko, piikki, vaarna, pultti. Esim. sorvin, kellon, viilan, salvan kara; omenan kara (syödyn omenan siemenkota).
RANKA: (N) kaadettu ja karsittu puun runko; elin (kasvinosa), jolla eliön muihin osiin nähden on erityisen keskeinen ja kannattava merkitys. Esim. Tupakan lehden rangat (ruodit). Tuhosienen hävittämästä tähkästä on leikkuun aikana jäljellä vain tyhjä ranka.
(S) kaadettu ja karsittu pienehkö puun runko tai sen osa; hajapituiseksi katkottu puutavara; eliön tai elimistön keskeisistä tukirakenteista. Esim. Kalan pyrstön ranka, Selkä-, kaula-, tukiranka. Lehden rangat (ruodit, suonet).
VIHNE: (N) heinäkasvin kukan ulkohelpeessä kiinni oleva sukanen. Esim. ohran tai rukiin vihne. heinän-, ohranvihne. Riihellä silmään mennyt vihne.
(S) heinäkasvin kukan ulkohelpeen sukanen. Esim. Heinän-, ohranvihne.
Suomen etymologinen sanakirja tuntee vihne-sanan merkityksessä (ohran, rukiin) siikanen; kalanruoto; kynsitikku. Sanan alkuperä on jäänyt tuntemattomaksi. Siikanen tarkoittaa joissakin murteissa ohran vihnettä.
Suomen murteiden sanakirjan päivitys verkossa julkaistavaksi ei ole vielä edennyt nih-alkuisia sanoja pitemmälle.
Maaliskuussa 2024 tuoreutettua Kielitoimiston sanakirjaa pääsee helposti selaamaan internetissä; linkki on tämän kommenttiketjun ensimmäisessä puheenvuorossa.