Itse kiinnitin tähän taidon unohtumiseen huomiota jo toistakymmentä vuotta sitten, ja kirjoitin siitä vuonna 2012 ilmestyneessä kirjassani Miksi Suomi on Suomi (s. 54):
"Erikoista kirjaimellisen sisällön kulumista on Suomessa tapahtunut myös teitittelyn kohdalla. Vaikkapa myyjät, tarjoilijat ja muut yleisönpalvelijat vaihtavat nykyään usein saman keskustelun aikana sinuttelusta teitittelyyn tai päinvastoin – lainkaan huomaamatta sitä itse. Ensin saatetaan kysyä 'Mitä sinulle saisi olla?' ja sitten kuitenkin myöhemmin sanoa 'Olkaa hyvä'. Joskus jopa vaihdetaan sinuttelusta teitittelyyn ja taas takaisin sinutteluun: 'Olkaa hyvä. Ja jos tarvitset jotain lisätietoja, niin…' Teitittely ei ole enää merkki, joka valitaan kielen ilmaisuvaroista tietoisesti ilmaisemaan kohteliaisuutta. 'Olkaa hyvä'
-tyypin muodoista on tullut jotain, mitä ihmiset ovat psykologisesti ehdollistuneet käyttämään automaattisesti tietyissä tilanteissa, mutta vain ja ainoastaan niissä. He eivät näe mitään virheellistä siinä, että puhuttelu vaihtuu yksiköstä monikkoon ja takaisin, kun tällainen tilanne alkaa tai päättyy saman keskustelun sisällä. Ehkä he eivät ylipäänsä edes hahmota sinuttelun ja teitittelyn suhdetta yksikön ja monikon suhteeksi."
Mitä taas tulee huonoihin tekstityksiin, voidaan todeta, että kun pitää tehdä halvalla, syntyy huonoa. Ja audiovisuaalinen kääntäminen on työehtojen ja palkkauksen suhteen kääntämisen kaikkein huonomaineisin osa-alue. Itse työkseni tekemässäni asiatekstien kääntämisessä osa työstä on jo nykyään yllä mainittua konekäännösten korjailua, enkä ihmettelisi, jos ilmenisi, että sitä on vähintäänkin kokeiltu myös tekstityksissä.
Itse kiinnitin tähän taidon unohtumiseen huomiota jo toistakymmentä vuotta sitten, ja kirjoitin siitä vuonna 2012 ilmestyneessä kirjassani Miksi Suomi on Suomi (s. 54):
"Erikoista kirjaimellisen sisällön kulumista on Suomessa tapahtunut myös teitittelyn kohdalla. Vaikkapa myyjät, tarjoilijat ja muut yleisönpalvelijat vaihtavat nykyään usein saman keskustelun aikana sinuttelusta teitittelyyn tai päinvastoin – lainkaan huomaamatta sitä itse. Ensin saatetaan kysyä 'Mitä sinulle saisi olla?' ja sitten kuitenkin myöhemmin sanoa 'Olkaa hyvä'. Joskus jopa vaihdetaan sinuttelusta teitittelyyn ja taas takaisin sinutteluun: 'Olkaa hyvä. Ja jos tarvitset jotain lisätietoja, niin…' Teitittely ei ole enää merkki, joka valitaan kielen ilmaisuvaroista tietoisesti ilmaisemaan kohteliaisuutta. 'Olkaa hyvä'
-tyypin muodoista on tullut jotain, mitä ihmiset ovat psykologisesti ehdollistuneet käyttämään automaattisesti tietyissä tilanteissa, mutta vain ja ainoastaan niissä. He eivät näe mitään virheellistä siinä, että puhuttelu vaihtuu yksiköstä monikkoon ja takaisin, kun tällainen tilanne alkaa tai päättyy saman keskustelun sisällä. Ehkä he eivät ylipäänsä edes hahmota sinuttelun ja teitittelyn suhdetta yksikön ja monikon suhteeksi."
Mitä taas tulee huonoihin tekstityksiin, voidaan todeta, että kun pitää tehdä halvalla, syntyy huonoa. Ja audiovisuaalinen kääntäminen on työehtojen ja palkkauksen suhteen kääntämisen kaikkein huonomaineisin osa-alue. Itse työkseni tekemässäni asiatekstien kääntämisessä osa työstä on jo nykyään yllä mainittua konekäännösten korjailua, enkä ihmettelisi, jos ilmenisi, että sitä on vähintäänkin kokeiltu myös tekstityksissä.