Tuo vastaus vaikuttaisi otetun suoraan suomenkielisen Wikipedian artikkelista "Imperatiivi" ( https://fi.wikipedia.org/wiki/Imperatiivi ). Lähteeksi mainitaan siellä tuo Ison suomen kieliopin verkkoversion sivu, jossa todellisuudessa kuitenkaan ei käsitellä vastauksessa mainittuja asioita.
Yksikön 1. persoonan imperatiivia ei suomessa liene ollut koskaan aidossa arkikielisessä käytössä. Muistelin hämärästi, että filosofi Uuno Saarnio (1896–1977) olisi ollut kiinnostunut tämän seikan filosofisista implikaatioista, ja Googlella löysinkin lisätietoa ( https://aarnipenttila.net/JohdantoJP.htm ):
"– – [Aarni Penttilä] julkaisi mm. laajan ja perusteellisen Suomen kieliopin vuonna 1957. Hupaisa yksityiskohta ja erinomainen esimerkki sekä Aarni Penttilän että Uuno Saarnion paitsi tieteellisestä yhteistyöstä, myös heidän mainiosta huumorintajustaan, esiintyy tuon Suomen kieliopin sivulla 234, jossa on ehdotus siitä, miten suomen kielellä olisi ilmaistavissa yksikön ensimmäisen persoonan imperatiivi. Tutkimuksessaan 'Arvo ja eetillisyys', Ajatus XIII, vuodelta 1945, Uuno Saarnio esittää yhdeksi eettisyyden tunnusmerkiksi tietynlaista sisäistä imperatiivisuutta. Tälle sisäiselle imperatiivisuudelle ei kuitenkaan ole kielellistä ilmaisua paitsi sanskriitin kielellä. Yhteisten pohdiskelujen tuloksena syntyi sitten muoto: saaon, tullon jne."
Tuo vastaus vaikuttaisi otetun suoraan suomenkielisen Wikipedian artikkelista "Imperatiivi" ( https://fi.wikipedia.org/wiki/Imperatiivi ). Lähteeksi mainitaan siellä tuo Ison suomen kieliopin verkkoversion sivu, jossa todellisuudessa kuitenkaan ei käsitellä vastauksessa mainittuja asioita.
Yksikön 1. persoonan imperatiivia ei suomessa liene ollut koskaan aidossa arkikielisessä käytössä. Muistelin hämärästi, että filosofi Uuno Saarnio (1896–1977) olisi ollut kiinnostunut tämän seikan filosofisista implikaatioista, ja Googlella löysinkin lisätietoa ( https://aarnipenttila.net/JohdantoJP.htm ):
"– – [Aarni Penttilä] julkaisi mm. laajan ja perusteellisen Suomen kieliopin vuonna 1957. Hupaisa yksityiskohta ja erinomainen esimerkki sekä Aarni Penttilän että Uuno Saarnion paitsi tieteellisestä yhteistyöstä, myös heidän mainiosta huumorintajustaan, esiintyy tuon Suomen kieliopin sivulla 234, jossa on ehdotus siitä, miten suomen kielellä olisi ilmaistavissa yksikön ensimmäisen persoonan imperatiivi. Tutkimuksessaan 'Arvo ja eetillisyys', Ajatus XIII, vuodelta 1945, Uuno Saarnio esittää yhdeksi eettisyyden tunnusmerkiksi tietynlaista sisäistä imperatiivisuutta. Tälle sisäiselle imperatiivisuudelle ei kuitenkaan ole kielellistä ilmaisua paitsi sanskriitin kielellä. Yhteisten pohdiskelujen tuloksena syntyi sitten muoto: saaon, tullon jne."