Jäi tuo äidinkielen aine ja P. Mustapää mieleen, koska tuona keväänä kirjoitin ylioppilaaksi ja kun valitsin aineeni pohdiskeluperustaksi tuon vaihtoehdon. NI mesin aineeni otsikoksi ”Hiihdon hurmaa”. Aika hurmiossa ja tajunnanvirtatekniikalla tuo aine sitten syntyi. Kirjoitusajankohta oli helmikuussa ja näin parhainta hiihdon sesonkia, joten hiihtäminen oli liki päivittäistä toimintaa meillä tuon ajan koululaisilla. Lukiossakin meillä oli tuolloin vielä hiihtokilpailuja, joskaan ei meillä abeilla enää tuossa vaiheessa. Nyt puoli vuosisataa myöhemmin, voisi ainevalintaani tarkastella vielä useammallakin, ehkä hieman huumoripitoisellakin tasolla. Onhan sukunimeni Hakulinen vieläkin monen tunnistama hiihtonimi. Vaikuttiko se aihevalintaan - en nyt tunnista. Runoilija P. Mustapää eli Martti Haavio oli isäni serkun Lauri Hakulinen hyvä ystävä. No, ehkä en sitäkään tuossa vaiheessa hoksannut. Eipä taitaisi tuo Mustapään runo tulla enää kyseeseen yo-aineiden tausta-aineistona.
Jäi tuo äidinkielen aine ja P. Mustapää mieleen, koska tuona keväänä kirjoitin ylioppilaaksi ja kun valitsin aineeni pohdiskeluperustaksi tuon vaihtoehdon. NI mesin aineeni otsikoksi ”Hiihdon hurmaa”. Aika hurmiossa ja tajunnanvirtatekniikalla tuo aine sitten syntyi. Kirjoitusajankohta oli helmikuussa ja näin parhainta hiihdon sesonkia, joten hiihtäminen oli liki päivittäistä toimintaa meillä tuon ajan koululaisilla. Lukiossakin meillä oli tuolloin vielä hiihtokilpailuja, joskaan ei meillä abeilla enää tuossa vaiheessa. Nyt puoli vuosisataa myöhemmin, voisi ainevalintaani tarkastella vielä useammallakin, ehkä hieman huumoripitoisellakin tasolla. Onhan sukunimeni Hakulinen vieläkin monen tunnistama hiihtonimi. Vaikuttiko se aihevalintaan - en nyt tunnista. Runoilija P. Mustapää eli Martti Haavio oli isäni serkun Lauri Hakulinen hyvä ystävä. No, ehkä en sitäkään tuossa vaiheessa hoksannut. Eipä taitaisi tuo Mustapään runo tulla enää kyseeseen yo-aineiden tausta-aineistona.