Maaria Leinonen oli tuo runoilija, ja muistin nyt sitten melkein kaiken väärin!! Kivun kaikupohja oli lähes ainut yhdistävä tekijä.
Runo siis menee näin:
"Turha selittää
aurinkoteitten kulkijalle
mitä on eksyä yksin
pimeään metsään
ryömiä orjantappuraryteikön läpi
verille hiertyneenä.
Kaivatko haavaisin sormin
repaleisen sydämen rinnastasi
todistaaksesi
mitä on tuska?"
"Sillä niinkuin
"kauneus on katsojan silmissä"
niin kärsimyskin kokijan sielussa.
Ja niin me laulamme
vain toisillemme
kivunkokijain veljeskunta
yli itkun ja pimeän
lohtunamme vain se
ettemme ole yksin
emme ainoat
konttaamassa kivun pitkospuita
syvyyden yli me
hyväosaisten aurinkomarssin tieltä
tienoheen piennarpölyyn singotut.
Me laulamme
ja laulumme tulee kuulluksi
vain siellä
missä on kivun kaikupohja."
Maaria Leinonen oli tuo runoilija, ja muistin nyt sitten melkein kaiken väärin!! Kivun kaikupohja oli lähes ainut yhdistävä tekijä.
Runo siis menee näin:
"Turha selittää
aurinkoteitten kulkijalle
mitä on eksyä yksin
pimeään metsään
ryömiä orjantappuraryteikön läpi
verille hiertyneenä.
Kaivatko haavaisin sormin
repaleisen sydämen rinnastasi
todistaaksesi
mitä on tuska?"
"Sillä niinkuin
"kauneus on katsojan silmissä"
niin kärsimyskin kokijan sielussa.
Ja niin me laulamme
vain toisillemme
kivunkokijain veljeskunta
yli itkun ja pimeän
lohtunamme vain se
ettemme ole yksin
emme ainoat
konttaamassa kivun pitkospuita
syvyyden yli me
hyväosaisten aurinkomarssin tieltä
tienoheen piennarpölyyn singotut.
Me laulamme
ja laulumme tulee kuulluksi
vain siellä
missä on kivun kaikupohja."
-Maaria Leinonen-