Miten olisi lähimpänä lähtökielenä ruotsi, josta on vuosisatojen mittaan tullut valtavasti sanoja suomen yleiskieleen ja murteisiin? Ruotsin kinkig ja suomen kinkkinen muistuttavat kovasti toisiaan.
Kaksikieliset sanakirjat Cannelin (1939) ja Karlsson (1984) suomentavat kinkig-sanan mm. kärty, mariseva, tyytymätön, pulmallinen, vaikea, tukala, kiperä, visainen.
Norstedts Svensk ordbok (1986), kinkig: gnälligt fordrande (särskilt om barn), (överdrivet) noggrann, svår att klara upp, knepig, kvistig.
Svenska Akademiens ordbok (1935), kinkig: knarrig, gnällig, grinig; som är svår att göra till lags; fordrande, kräsen; svår att avgöra, besvärlig. Tässä laajassa teoksessa sanan käyttöesimerkit ovat pääosin 1700- ja 1800-luvulta.
Sana kinkig mainitaan johdetuksi verbistä kinka, jolla on useita merkityksiä, mm. marista, kitistä, ruikuttaa, nalkuttaa, napista. Viittauksia kiinalaisuuteen ei tullut vastaan. Nykyruotsi ja muinaisnorja tai fornnordiska ovat samaa perhettä keskenään.
Miten olisi lähimpänä lähtökielenä ruotsi, josta on vuosisatojen mittaan tullut valtavasti sanoja suomen yleiskieleen ja murteisiin? Ruotsin kinkig ja suomen kinkkinen muistuttavat kovasti toisiaan.
Kaksikieliset sanakirjat Cannelin (1939) ja Karlsson (1984) suomentavat kinkig-sanan mm. kärty, mariseva, tyytymätön, pulmallinen, vaikea, tukala, kiperä, visainen.
Norstedts Svensk ordbok (1986), kinkig: gnälligt fordrande (särskilt om barn), (överdrivet) noggrann, svår att klara upp, knepig, kvistig.
Svenska Akademiens ordbok (1935), kinkig: knarrig, gnällig, grinig; som är svår att göra till lags; fordrande, kräsen; svår att avgöra, besvärlig. Tässä laajassa teoksessa sanan käyttöesimerkit ovat pääosin 1700- ja 1800-luvulta.
Sana kinkig mainitaan johdetuksi verbistä kinka, jolla on useita merkityksiä, mm. marista, kitistä, ruikuttaa, nalkuttaa, napista. Viittauksia kiinalaisuuteen ei tullut vastaan. Nykyruotsi ja muinaisnorja tai fornnordiska ovat samaa perhettä keskenään.