Kyllä minulle on koulussa 70-luvulla kerrottu tsunameista.
Tapaninpäivän 2004 tsunamin jälkeen luin artikkelin ihmisten selviytymisestä Andamaanien saarilla. Monet saarista ovat niin matalia, ettei ollut mitään paikkaa johon pelastautua, kun tsunamiaalto iski saaren yli, mutta niillä saarilla, joilla korkeutta oli tarpeeksi, oli valtavat erot. Joillakin saarilla (lähes) kaikki menehtyivät, joillakin saarilla (lähes) kaikki pelastuivat. Joku saarten tuntija oli jututtanut eloonjääneitä ja ehdotti selitystä. Siellä missä saaren yhteisö selviytyi, oli heimon tietäjä osannut kertoa kansallensa, että aina kun meri vetäytyy rannasta, niin se tulee takaisin sitä suuremmalla voimalla, mitä kauemmaksi se vetäytyi. Kun saarelaiset ovat koko ikänsä nähneet aaltojen käyttäytymisen, niin muistutus tästä yksinkertaisesta fysiikan laista riitti siihen, että kaikki tiesivät heti mitä tehdä. Ellen ihan väärin muista.
Fukushiman reaktorin sulamisen jälkeen luin artikkelin, jossa kerrottiin että Japanissa on pitkin rantaa kivipaasia, joihin on hakattu käsky rakentaa kaikki rakennukset kivipaasien taakse. Paadet oli pystytetty keisarin käskystä joitakin satoja vuosia aikaisemmin. Paasien ja rannan väliin rakennetut talot tuhoutuivat tsunamissa 2011, ja kaikki paasien taakse rakennetut säilyivät. Paadet olivat siis juuri oikeissa paikoissa, mutta käskyä ei oltu noudatettu.
Tapaninpäivänä 2004 oli Thaimaassa tavallinen englantilainen perhe Smith etsimässä uimapaikkaa rantaviivalta. Perheen 10-vuotias tytär Tilly ihmetteli outoja ilmiöitä ympärillään ja lopulta tunnisti ne tsunamin enteiksi, koska kaksi viikkoa aiemmin maantiedon opettaja oli koulussa kertonut maanjäristyksistä ja tsunameista ja näyttänyt videonkin. Vanhemmat eivät ymmärtäneet mitä tyttö panikoi, mutta isä kysyi hotellin vartijalta tietäisikö tämä mikä on tsunami. Vartija sattui olemaan japanilainen, ja hän oli kuullut kun radiossa aamulla kerrottiin maanjäristyksestä Indonesiassa. Vartija onnistui nopealla toiminnallaan keräämään lähistön ihmiset hotelliin turvaan – rannaltakin, nippa nappa. Hotellin keittiössä maan tasalla oli työntekijöitä, jotka loukkaantuivat, mutta sen hotellin asiakkaista, työntekijöistä ja lähiympäristöstä ei kukaan kuollut eikä kadonnut. Tillyä juhlitaan siellä rannan enkelinä joka Tapaninpäivänä.
Tsunamitietoa on siis aina yritetty välittää sukupolvesta toiseen. Kiviin hakatut käskymutoiset viestit ovat menneet harakoille, mutta koulussa annettu opetus on varsinkin Japanissa mennyt hyvin perille.
Katso mitä löydät netistä sanoilla "tsunami girl Tilly Smith"!
Kyllä minulle on koulussa 70-luvulla kerrottu tsunameista.
Tapaninpäivän 2004 tsunamin jälkeen luin artikkelin ihmisten selviytymisestä Andamaanien saarilla. Monet saarista ovat niin matalia, ettei ollut mitään paikkaa johon pelastautua, kun tsunamiaalto iski saaren yli, mutta niillä saarilla, joilla korkeutta oli tarpeeksi, oli valtavat erot. Joillakin saarilla (lähes) kaikki menehtyivät, joillakin saarilla (lähes) kaikki pelastuivat. Joku saarten tuntija oli jututtanut eloonjääneitä ja ehdotti selitystä. Siellä missä saaren yhteisö selviytyi, oli heimon tietäjä osannut kertoa kansallensa, että aina kun meri vetäytyy rannasta, niin se tulee takaisin sitä suuremmalla voimalla, mitä kauemmaksi se vetäytyi. Kun saarelaiset ovat koko ikänsä nähneet aaltojen käyttäytymisen, niin muistutus tästä yksinkertaisesta fysiikan laista riitti siihen, että kaikki tiesivät heti mitä tehdä. Ellen ihan väärin muista.
Fukushiman reaktorin sulamisen jälkeen luin artikkelin, jossa kerrottiin että Japanissa on pitkin rantaa kivipaasia, joihin on hakattu käsky rakentaa kaikki rakennukset kivipaasien taakse. Paadet oli pystytetty keisarin käskystä joitakin satoja vuosia aikaisemmin. Paasien ja rannan väliin rakennetut talot tuhoutuivat tsunamissa 2011, ja kaikki paasien taakse rakennetut säilyivät. Paadet olivat siis juuri oikeissa paikoissa, mutta käskyä ei oltu noudatettu.
Tapaninpäivänä 2004 oli Thaimaassa tavallinen englantilainen perhe Smith etsimässä uimapaikkaa rantaviivalta. Perheen 10-vuotias tytär Tilly ihmetteli outoja ilmiöitä ympärillään ja lopulta tunnisti ne tsunamin enteiksi, koska kaksi viikkoa aiemmin maantiedon opettaja oli koulussa kertonut maanjäristyksistä ja tsunameista ja näyttänyt videonkin. Vanhemmat eivät ymmärtäneet mitä tyttö panikoi, mutta isä kysyi hotellin vartijalta tietäisikö tämä mikä on tsunami. Vartija sattui olemaan japanilainen, ja hän oli kuullut kun radiossa aamulla kerrottiin maanjäristyksestä Indonesiassa. Vartija onnistui nopealla toiminnallaan keräämään lähistön ihmiset hotelliin turvaan – rannaltakin, nippa nappa. Hotellin keittiössä maan tasalla oli työntekijöitä, jotka loukkaantuivat, mutta sen hotellin asiakkaista, työntekijöistä ja lähiympäristöstä ei kukaan kuollut eikä kadonnut. Tillyä juhlitaan siellä rannan enkelinä joka Tapaninpäivänä.
Tsunamitietoa on siis aina yritetty välittää sukupolvesta toiseen. Kiviin hakatut käskymutoiset viestit ovat menneet harakoille, mutta koulussa annettu opetus on varsinkin Japanissa mennyt hyvin perille.
Katso mitä löydät netistä sanoilla "tsunami girl Tilly Smith"!