Ihmeellisiä raivoavia kommentteja, joista varsinkin ensimmäinen on huvittava kysyessään, "oliko yksikään muu Brittiläisen Kansainyhteisön maa, Englantia lukuunottamatta, oikeasti itsenäinen". Englanti ei ole itsenäinen valtio, sen enempää kuin ne kolme muutakaan valtiota, jotka yhdessä muodostavat Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan.
Maanpuolustuskorkeakoulun kirjaston vastaus on epätarkka, mutta ei virheellinen.
Vuonna 1931 oli säädetty ns. Statute of Westminster -laki, jonka tärkeimpänä tarkoituksena oli ollut muuttaa Kanada, Australia, Uusi-Seelanti ja Etelä-Afrikka juridisesti Britannian siirtomaista itsenäisiksi valtioiksi. Vuonna 1941 tämä laki oli kuitenkin ehtinyt astua voimaan vasta Kanadassa ja Etelä-Afrikassa, kun taas Australiassa se hyväksyttiin vasta 1942 ja Uudessa-Seelannissa 1947.
Täten Kanada ja Etelä-Afrikka julistivat erikseen sodan Suomelle, kun taas Australian ja Uuden-Seelannin kattoi sen sijaan Yhdistyneen kuningaskunnan sodanjulistus. (Päivämäärien ero johtuu siitä, että kun Lontoossa oli iltapäivä 6.12., näissä maissa oli jo aamuyö 7.12.) Samoin erillistä sodanjulistusta ei tehnyt eikä olisi voinutkaan tehdä Intia, siirtomaa, jonka ei vielä tuolloin lainkaan kaavailtu itsenäistyvän ja jota Statute of Westminster ei siten koskenut.
Näin ollen brittiläisen kansainyhteisön jäsenyys ei sinänsä määrännyt lainkaan, julistiko jokin valtio sodan Suomelle vai ei. Esimerkiksi Irlanti kuului kansainyhteisöön vuoteen 1949 saakka, vaikka se oli siinä vaiheessa jo kauan ollut itsenäinen tasavalta, jonka valtionpäämies oli presidentti ja joka oli pysytellyt koko toisen maailmansodan ajan puolueettomana.
Maanpuolustuskorkeakoulun kirjaston vastauksen osuus "Intia, Ukraina ja Valko-Venäjä eivät olleet tuolloin itsenäisiä valtioita (vaikka olivatkin YK:n perustajajäseniä 1945), eivätkä julistaneet sotaa Suomelle. Valtioiden rooli allekirjoittajamaina lienee ollut lähinnä diplomaattinen kompromissi ja muodollisuus" taas pitää nähdäkseni täysin paikkansa. Ukrainan ja Valko-Venäjän mukanaolo allekirjoittajien joukossa liittyy juuri siihen, että ne olivat Neuvostoliittoon kuulumisestaan huolimatta YK:n perustajajäseniä, koska joku jossakin (Neuvostoliiton tuntien luultavasti Stalin) oli halunnut niin. YK:han perustettiin nimenomaan toisen maailmansodan voittajavaltioiden järjestöksi, ja ne säätelivät pitkään keskenään sitä, mitkä muut valtiot pääsevät jäseniksi ja milloin – Suomikin joutui odottamaan jäsenyyttään kymmenen vuotta, vuoteen 1955 saakka.
Jos sotahistorian asiantuntijat ovat jostakin eri mieltä, niin kertokoot silloin itse, mikä se oikea vastaus sitten olisi ollut. Mikäli he kerran ovat sotahistorian asiantuntijoita, heidän pitäisi sen nojalla tietää se.
Ihmeellisiä raivoavia kommentteja, joista varsinkin ensimmäinen on huvittava kysyessään, "oliko yksikään muu Brittiläisen Kansainyhteisön maa, Englantia lukuunottamatta, oikeasti itsenäinen". Englanti ei ole itsenäinen valtio, sen enempää kuin ne kolme muutakaan valtiota, jotka yhdessä muodostavat Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan.
Maanpuolustuskorkeakoulun kirjaston vastaus on epätarkka, mutta ei virheellinen.
Vuonna 1931 oli säädetty ns. Statute of Westminster -laki, jonka tärkeimpänä tarkoituksena oli ollut muuttaa Kanada, Australia, Uusi-Seelanti ja Etelä-Afrikka juridisesti Britannian siirtomaista itsenäisiksi valtioiksi. Vuonna 1941 tämä laki oli kuitenkin ehtinyt astua voimaan vasta Kanadassa ja Etelä-Afrikassa, kun taas Australiassa se hyväksyttiin vasta 1942 ja Uudessa-Seelannissa 1947.
Täten Kanada ja Etelä-Afrikka julistivat erikseen sodan Suomelle, kun taas Australian ja Uuden-Seelannin kattoi sen sijaan Yhdistyneen kuningaskunnan sodanjulistus. (Päivämäärien ero johtuu siitä, että kun Lontoossa oli iltapäivä 6.12., näissä maissa oli jo aamuyö 7.12.) Samoin erillistä sodanjulistusta ei tehnyt eikä olisi voinutkaan tehdä Intia, siirtomaa, jonka ei vielä tuolloin lainkaan kaavailtu itsenäistyvän ja jota Statute of Westminster ei siten koskenut.
Näin ollen brittiläisen kansainyhteisön jäsenyys ei sinänsä määrännyt lainkaan, julistiko jokin valtio sodan Suomelle vai ei. Esimerkiksi Irlanti kuului kansainyhteisöön vuoteen 1949 saakka, vaikka se oli siinä vaiheessa jo kauan ollut itsenäinen tasavalta, jonka valtionpäämies oli presidentti ja joka oli pysytellyt koko toisen maailmansodan ajan puolueettomana.
Maanpuolustuskorkeakoulun kirjaston vastauksen osuus "Intia, Ukraina ja Valko-Venäjä eivät olleet tuolloin itsenäisiä valtioita (vaikka olivatkin YK:n perustajajäseniä 1945), eivätkä julistaneet sotaa Suomelle. Valtioiden rooli allekirjoittajamaina lienee ollut lähinnä diplomaattinen kompromissi ja muodollisuus" taas pitää nähdäkseni täysin paikkansa. Ukrainan ja Valko-Venäjän mukanaolo allekirjoittajien joukossa liittyy juuri siihen, että ne olivat Neuvostoliittoon kuulumisestaan huolimatta YK:n perustajajäseniä, koska joku jossakin (Neuvostoliiton tuntien luultavasti Stalin) oli halunnut niin. YK:han perustettiin nimenomaan toisen maailmansodan voittajavaltioiden järjestöksi, ja ne säätelivät pitkään keskenään sitä, mitkä muut valtiot pääsevät jäseniksi ja milloin – Suomikin joutui odottamaan jäsenyyttään kymmenen vuotta, vuoteen 1955 saakka.
Jos sotahistorian asiantuntijat ovat jostakin eri mieltä, niin kertokoot silloin itse, mikä se oikea vastaus sitten olisi ollut. Mikäli he kerran ovat sotahistorian asiantuntijoita, heidän pitäisi sen nojalla tietää se.