Tse- ja tseh-huudot ovat ainakin Ylen elävän arkiston paimenhuutodokumentin (Karjan kutsumahuudot https://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/08/13/karjan-kutsumahuudot) perusteella olleet länsisuomalaisia, satakuntalaisia paimenhuutoja sekä lehmille että lampaille ja vuohille vielä 1960-luvulla. Saman kuuloisia se-, see-, tsee-huudahdussanoja kuulee alustuksena myös muissa alueellisissa pidemmissä huudoissa saman dokumentin mukaan.
Vasta tuon koosteen kuuntelu avasi mulle, miksi eläimiä yleensä pitäisi kutsua jollain tietyllä sanalla. Veikkaan ihan mutuilemalla että osasyy juuri tseh-sanaan ja sen laajaan levikkiin nimenomaan kutsuna on ollut E-vokaalin hyvä kuuluvuus ja helppo huudettavuus - esim. kuorolaulussa I ja O ovat tosi vaikeita äänteitä saada soimaan, mutta E on helppo kajauttaa kovaa. Tähän perustuu myös monen slaavilaisen laulutyylin E-voittoinen "valkea ääni" eli kurkku auki laulettu, vähän nasaali, tosi luja huuto.
Olen myös virossa kuullut hevostallin opettajan huutavan hevosia laitumelta vielä joskus 2010 paikkeilla painottamalla nimenomaan lopputavua "hobuSEED", mikä toimisi yhä myös suomeksi samoin, "hevoSEEET". Jälkikäteen muisti yrittää paikata, että hän olisi jopa huutanut väliin "see tänne" kuten tuossa videolla, mutta sen voin hyvinkin keksiä päästäni.
Joka tapauksessa tseh on ollut koko suomenkielisessä suomessa ja lähialueilla eläinten kutsuääni, ja se tulee ajalta, kun huuto on isoilla alueilla pitänyt saada kantamaan kauas.
Tse- ja tseh-huudot ovat ainakin Ylen elävän arkiston paimenhuutodokumentin (Karjan kutsumahuudot https://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/08/13/karjan-kutsumahuudot) perusteella olleet länsisuomalaisia, satakuntalaisia paimenhuutoja sekä lehmille että lampaille ja vuohille vielä 1960-luvulla. Saman kuuloisia se-, see-, tsee-huudahdussanoja kuulee alustuksena myös muissa alueellisissa pidemmissä huudoissa saman dokumentin mukaan.
Vasta tuon koosteen kuuntelu avasi mulle, miksi eläimiä yleensä pitäisi kutsua jollain tietyllä sanalla. Veikkaan ihan mutuilemalla että osasyy juuri tseh-sanaan ja sen laajaan levikkiin nimenomaan kutsuna on ollut E-vokaalin hyvä kuuluvuus ja helppo huudettavuus - esim. kuorolaulussa I ja O ovat tosi vaikeita äänteitä saada soimaan, mutta E on helppo kajauttaa kovaa. Tähän perustuu myös monen slaavilaisen laulutyylin E-voittoinen "valkea ääni" eli kurkku auki laulettu, vähän nasaali, tosi luja huuto.
Olen myös virossa kuullut hevostallin opettajan huutavan hevosia laitumelta vielä joskus 2010 paikkeilla painottamalla nimenomaan lopputavua "hobuSEED", mikä toimisi yhä myös suomeksi samoin, "hevoSEEET". Jälkikäteen muisti yrittää paikata, että hän olisi jopa huutanut väliin "see tänne" kuten tuossa videolla, mutta sen voin hyvinkin keksiä päästäni.
Joka tapauksessa tseh on ollut koko suomenkielisessä suomessa ja lähialueilla eläinten kutsuääni, ja se tulee ajalta, kun huuto on isoilla alueilla pitänyt saada kantamaan kauas.