Kommentoi vastausta

Thomas Edisonin vuonna 1877 kehittämä alkuperäinen fonografi, jollainen tuo Suomessa jo helmikuussa 1879 Helsingin Ylioppilastalolla esiteltykin oli, tallensivat äänet tinapaperille. Tällöin äänite tuhoutui, kun tinapaperi laitteesta irrotettaessa rypistyi: tallenteet olivat siis olemassa vain väliaikaisesti, eikä niitä ole säilynyt meidän päiviimme.

Kuten tuossa linkitetyssä tekstissä todetaan, tilanteen muutti tältä osin vasta 1880-luvun puolivälissä tapahtunut parannus, jossa tallennusalustaksi tuli vahalieriö. Lierioäänitteitä alkaa olla olemassa merkittävämmin suunnilleen vuodesta 1888 eteenpäin, ja kaupallinen äänitetuotanto käynnistyi 1890-luvulla. Ei kuitenkaan vielä silloin Suomessa tai suomeksi.

Ensimmäiset lyhyet puhutut virkkeet ja laulunsäkeet, jotka nykyään on mahdollista kuulla, tallensi kuitenkin ranskalainen kirjanpainaja Édouard-Léon Scott de Martinville (1817–79) jo vuonna 1860 noetulle paperille ääniaaltojen kuvina. Hänellä ei kuitenkaan ollut mitään keinoa soittaa niitä, ja ne pystyttiin lukemaan paperilta digitaalisesti ja toistamaan vasta vuonna 2008. Ne ovat kuultavissa First Sounds -sivustolla, samoin kuin eräät muut ennen 1880-luvun puoliväliä erilaisilla kokeellisilla menetelmillä tehdyt (hyvin huonolaatuiset) äänitteet, joissa on mm. rautatien ääntä New Yorkista vuodelta 1878: https://www.firstsounds.org/sounds/

Ei muotoiluja

  • Sallitut HTML-tagit: <i> <b> <s>
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.