Suomalaisessa kirjakaupassa Turun Hansakeskuksessa sanottiin taannoin, että he tekevät paperintuhousta. Asia tuli esiin siinä yhteydessä, kun palautin heille ostamani silppurin, joka oli hajonnut ja joka oli jo toinen järjestyksessä eli alkuperäisen hajonneen tilalle takuun mukaan saamani uusi.
En ole vienyt sinne silputtavaa enkä kysynyt, mitä se maksaa. Ajatus kirjakauppaväen työstä tuollaisella alalla ei tunnu oikein hyvältä, yhtä vähän kuin jonkun jätefirmankaan.
Olen kuluttanut hajalle neljä pientä silppuria 10 viime vuoden aikana - ne ovat täysiä susia. Kestävät vähän aikaa, mutta jos ovat muutaman viikon välillä käyttämättä, eivät lähde enää uudelleen käyntiin. Vaikka niitä olisi kuinka puhdistanut ja varjellut niiteiltä, levyiltä, muoveilta jne. Joku niistä ilmoitti olevansa myös cd-tuholainen, mutta ei kestänyt edes paperia.
Olen viime aikoina tehnyt tuhoamisen käsin repimällä ja saksien avulla silppuamalla, ja levittänyt jäännökset sitten eri roskiksiin. Tilanteesta riippuen eri roskapusseihin ja vienyt ne eri aikaan oman yhtiön jätealueelle, ja tunkenut samaan pussiin jotain kosteaa, kuten kakkupaperin täytekakun alta tai kauppahallista saadun kalanpakkauspaperin. Toisinaan olen ottanut arkaluonteisimmat silput mukaan kaupungille ja ripotellut niitä sitten sinne sun tänne eri roskiksiin. Kädet ja sakset eivät kumpikaan kestä moista silppuamista, mutta parempaakaan en ole keksinyt.
Suomalaisessa kirjakaupassa Turun Hansakeskuksessa sanottiin taannoin, että he tekevät paperintuhousta. Asia tuli esiin siinä yhteydessä, kun palautin heille ostamani silppurin, joka oli hajonnut ja joka oli jo toinen järjestyksessä eli alkuperäisen hajonneen tilalle takuun mukaan saamani uusi.
En ole vienyt sinne silputtavaa enkä kysynyt, mitä se maksaa. Ajatus kirjakauppaväen työstä tuollaisella alalla ei tunnu oikein hyvältä, yhtä vähän kuin jonkun jätefirmankaan.
Olen kuluttanut hajalle neljä pientä silppuria 10 viime vuoden aikana - ne ovat täysiä susia. Kestävät vähän aikaa, mutta jos ovat muutaman viikon välillä käyttämättä, eivät lähde enää uudelleen käyntiin. Vaikka niitä olisi kuinka puhdistanut ja varjellut niiteiltä, levyiltä, muoveilta jne. Joku niistä ilmoitti olevansa myös cd-tuholainen, mutta ei kestänyt edes paperia.
Olen viime aikoina tehnyt tuhoamisen käsin repimällä ja saksien avulla silppuamalla, ja levittänyt jäännökset sitten eri roskiksiin. Tilanteesta riippuen eri roskapusseihin ja vienyt ne eri aikaan oman yhtiön jätealueelle, ja tunkenut samaan pussiin jotain kosteaa, kuten kakkupaperin täytekakun alta tai kauppahallista saadun kalanpakkauspaperin. Toisinaan olen ottanut arkaluonteisimmat silput mukaan kaupungille ja ripotellut niitä sitten sinne sun tänne eri roskiksiin. Kädet ja sakset eivät kumpikaan kestä moista silppuamista, mutta parempaakaan en ole keksinyt.