Minulle tämä on aikoinaan avautunut juuri tuon Tom Burnamin teoksen avulla, ja selitys myös on täysin uskottava ja käy järkeen. "Jäi kuiNN alli kalliolle."
Olin joskus katsomassa Suomenlinnassa (Sveaborg, Helsinki) kesäteatteriesitystä. Siinä vastaavaa sanan lopun ännän "jälkikaikua" käytettiin hyväksi leikkisästi: "Oletko sinä tämän taloNN NuusiNN Nasukas?" (talon uusin asukas)
Vastaavasti edeltävän sanan loppuun voi tarttua kirjain seuraavasta sanasta, ja näin käytännössä puhutaankin. Pankkiautomaatti opastaa: "Syötä kortti". Sitä ei kuitenkaan sanota syö-tä kort-ti vaan "Syötäk kortti", ja K-kirjaimista se ensimmäinen on vaimea ennakointi seuraavan sanan alkukirjaimesta.
Joissain tapauksissa merkitys muuttuu sen perusteella kuinka kahta sanaa painotetaan: kummituskirjaimen puuttuminen tai kuuluminen muuttaa sanojen tulkintaa.
Minulle tämä on aikoinaan avautunut juuri tuon Tom Burnamin teoksen avulla, ja selitys myös on täysin uskottava ja käy järkeen. "Jäi kuiNN alli kalliolle."
Olin joskus katsomassa Suomenlinnassa (Sveaborg, Helsinki) kesäteatteriesitystä. Siinä vastaavaa sanan lopun ännän "jälkikaikua" käytettiin hyväksi leikkisästi: "Oletko sinä tämän taloNN NuusiNN Nasukas?" (talon uusin asukas)
Vastaavasti edeltävän sanan loppuun voi tarttua kirjain seuraavasta sanasta, ja näin käytännössä puhutaankin. Pankkiautomaatti opastaa: "Syötä kortti". Sitä ei kuitenkaan sanota syö-tä kort-ti vaan "Syötäk kortti", ja K-kirjaimista se ensimmäinen on vaimea ennakointi seuraavan sanan alkukirjaimesta.
Joissain tapauksissa merkitys muuttuu sen perusteella kuinka kahta sanaa painotetaan: kummituskirjaimen puuttuminen tai kuuluminen muuttaa sanojen tulkintaa.