Muistaakseni runon nimi on Virtahepo.Yritin juuri muistella ko. runoa ja tämän verran muistan : Kuulitteko, ette, on minulla suuri suu ja suuri haukotus ja räjähtävä nauru.Se on suuri luonnostaan, ei sanat sitä halkaisseet vaikka paljon puhuin itsekseni ja joskus mahtavasti.Mikä lie halkaissut, hirmuinen nälkä, minuun mahtuu.Söin paljon, maailman söin.Ja vesi loiskui, valui yli pielten.Maailmaa näin vähän, jaloilla näillä, lynennetyillä ei ole juostu monia teitä, eikä juosta vaan kellutaan ja vesi jylisee kun minä lonkkaa käännän.On kova nahka, pohjanahka ja läski, läskipohjanahka, niin että kun pyssymies haulin ampuu, se hiukan napsahtaa, pysähtyy puolitiehen, äkämän nostattaa.Ja minä haukottelen korvasta korvaan.
Muistaakseni runon nimi on Virtahepo.Yritin juuri muistella ko. runoa ja tämän verran muistan : Kuulitteko, ette, on minulla suuri suu ja suuri haukotus ja räjähtävä nauru.Se on suuri luonnostaan, ei sanat sitä halkaisseet vaikka paljon puhuin itsekseni ja joskus mahtavasti.Mikä lie halkaissut, hirmuinen nälkä, minuun mahtuu.Söin paljon, maailman söin.Ja vesi loiskui, valui yli pielten.Maailmaa näin vähän, jaloilla näillä, lynennetyillä ei ole juostu monia teitä, eikä juosta vaan kellutaan ja vesi jylisee kun minä lonkkaa käännän.On kova nahka, pohjanahka ja läski, läskipohjanahka, niin että kun pyssymies haulin ampuu, se hiukan napsahtaa, pysähtyy puolitiehen, äkämän nostattaa.Ja minä haukottelen korvasta korvaan.