Helsingin yliopiston opiskelijakirjaston yleisessä lainaamossa, 1990-luvun alkupuolella, kirjat vielä päällystettiin muovilla itse. 1990-lopulla ainakin oppilaitoskirjastossa yksi työtehtävä oli kirjojen päällystäminen. Muistaakseni kovakantisia sidottuja ei muovitettu, pehmeäkantiset nidotut muovitettiin. Pehmeäkantisten muovituksessa saatettiin käyttää apuna myös sellaista valmista kirjaan liimautuvaa settiä, jossa selkä oli pehmeää muovia ja kannet kovia ja paksuja. Näitä oli sekä selän että kannen osalta eri kokoisia, ja leikkaamalla sovitettiin loput. Pehmeäkantisestä tuli "puolikova", ja kesto lisääntyi. Sittemmin on kokemusta kirjastosta, jossa mitään ei muoviteta. Käyttäjän oletetaan pitävän kirjaa nätisti, mutta eihän se aina näin käy. Yleisissä kirjastoissa on joku käytäntö, mutta erikoiskirjastoissa käytäntö voi olla jotain muuta.
Helsingin yliopiston opiskelijakirjaston yleisessä lainaamossa, 1990-luvun alkupuolella, kirjat vielä päällystettiin muovilla itse. 1990-lopulla ainakin oppilaitoskirjastossa yksi työtehtävä oli kirjojen päällystäminen. Muistaakseni kovakantisia sidottuja ei muovitettu, pehmeäkantiset nidotut muovitettiin. Pehmeäkantisten muovituksessa saatettiin käyttää apuna myös sellaista valmista kirjaan liimautuvaa settiä, jossa selkä oli pehmeää muovia ja kannet kovia ja paksuja. Näitä oli sekä selän että kannen osalta eri kokoisia, ja leikkaamalla sovitettiin loput. Pehmeäkantisestä tuli "puolikova", ja kesto lisääntyi. Sittemmin on kokemusta kirjastosta, jossa mitään ei muoviteta. Käyttäjän oletetaan pitävän kirjaa nätisti, mutta eihän se aina näin käy. Yleisissä kirjastoissa on joku käytäntö, mutta erikoiskirjastoissa käytäntö voi olla jotain muuta.