Kysyttiin suomen kielen epäsäännöllisistä verbeistä, siis verbien poikkeuksellisista taivutuksista. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että suomen (ja viron) olla-verbiä vastaavassa tehtävässä käytetään monessa muussa kielessä kahta eri verbiä, merkityksen mukaan valiten. "Englannissa on tavallaan kaksi olla-verbiä, ja saksassa taivutus on muuten vain epäsäännöllinen."
Myös saksassa "olemista" ja "omistamista" ilmaisee kaksi eri verbiä (sein / haben), joista jälkimmäinen on helppo tunnistaa englannin have-sanan sukulaiseksi. Samoin ruotsissa (vara / ha, vanh. hava), ja ranskassakin on kaksi eri sanaa (être / avoir) kuten myös sen emokielessä latinassa.
Tapanin havainnon lisäksi: suomen olla-verbin potentiaali onkin lie-alkuinen eikä tule samasta vartalosta kuin indikatiivin muodot, esim. hän lienee mennyt.
Kysyttiin suomen kielen epäsäännöllisistä verbeistä, siis verbien poikkeuksellisista taivutuksista. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että suomen (ja viron) olla-verbiä vastaavassa tehtävässä käytetään monessa muussa kielessä kahta eri verbiä, merkityksen mukaan valiten. "Englannissa on tavallaan kaksi olla-verbiä, ja saksassa taivutus on muuten vain epäsäännöllinen."
Myös saksassa "olemista" ja "omistamista" ilmaisee kaksi eri verbiä (sein / haben), joista jälkimmäinen on helppo tunnistaa englannin have-sanan sukulaiseksi. Samoin ruotsissa (vara / ha, vanh. hava), ja ranskassakin on kaksi eri sanaa (être / avoir) kuten myös sen emokielessä latinassa.
Tapanin havainnon lisäksi: suomen olla-verbin potentiaali onkin lie-alkuinen eikä tule samasta vartalosta kuin indikatiivin muodot, esim. hän lienee mennyt.