Kuulun varmaan kysyjän mummin ikäluokkaan. Minun ollessani lapsi ja nuori (hahhah) todellakin opetettiin, että meidän piti ainakin tarjota paikkaamme vanhemmille ihmisille. Radikaali muutos lasten kulkemiseen nähden on se, että nykyään on lähes kaikilla rattaat tai vaunut. Ollessani lapsi ja nuori en muista, että kellään olisi ollut rattaita yleisessä kulkuvälineessä. Asiaan vaikutti kai se, että luultavasti useammat äidit olivat kotona lasten kanssa - kirjaimellisesti kotona, tai omalla pihalla/lähimmässä puistossa, eikä kavereittensa luona tai näiden kanssa ostarilla tai kaupungilla. Ts. lasten ja äitien liikkuvuus on kasvanut huomattavasti. Ei ollut matalalattiabusseja eikä --ratikoita, joten lapsia joko talutettiin tai kannettiin, ja pidettiin sylissä. Muistaako kukaan sitä, että pikkulapsilla oli valjaat, jotta he eivät ryntäisi ajoradalle? Pojallani (nyt 37v) oli rattaat, mutta niitä ei voinut ottaa bussiin, kun ei pystynyt nostamaan niitä edestakaisin, eikä monissa busseissa ollut edes rattaille paikkaa. Toki silloin oli lähikauppoja enemmän, postitoimistoja enemmän kuin 1 kpl per kaupunki, posti jaettiin 2 kertaa arkisin ja kerran lauantaisin, eikä ihmisillä ollut niin valtavan suurta tarvetta, aikaa tai haluakaan liikkua pitkin lasten kanssa. Ei ollut ostosparatiiseja, koko kaupungin olohuoneita, vauvauintia, vauvaleffoja jne. Keskimäärin ihmisillä taisi olla enemmän perhekeskeistä elämää. Kotona syötiin yhdessä eikä istuttu jokainen omassa luukussaan näpyttelemässä. Joku asia oli paremmin kuin nyt, joku huonommin.
Kuulun varmaan kysyjän mummin ikäluokkaan. Minun ollessani lapsi ja nuori (hahhah) todellakin opetettiin, että meidän piti ainakin tarjota paikkaamme vanhemmille ihmisille. Radikaali muutos lasten kulkemiseen nähden on se, että nykyään on lähes kaikilla rattaat tai vaunut. Ollessani lapsi ja nuori en muista, että kellään olisi ollut rattaita yleisessä kulkuvälineessä. Asiaan vaikutti kai se, että luultavasti useammat äidit olivat kotona lasten kanssa - kirjaimellisesti kotona, tai omalla pihalla/lähimmässä puistossa, eikä kavereittensa luona tai näiden kanssa ostarilla tai kaupungilla. Ts. lasten ja äitien liikkuvuus on kasvanut huomattavasti. Ei ollut matalalattiabusseja eikä --ratikoita, joten lapsia joko talutettiin tai kannettiin, ja pidettiin sylissä. Muistaako kukaan sitä, että pikkulapsilla oli valjaat, jotta he eivät ryntäisi ajoradalle? Pojallani (nyt 37v) oli rattaat, mutta niitä ei voinut ottaa bussiin, kun ei pystynyt nostamaan niitä edestakaisin, eikä monissa busseissa ollut edes rattaille paikkaa. Toki silloin oli lähikauppoja enemmän, postitoimistoja enemmän kuin 1 kpl per kaupunki, posti jaettiin 2 kertaa arkisin ja kerran lauantaisin, eikä ihmisillä ollut niin valtavan suurta tarvetta, aikaa tai haluakaan liikkua pitkin lasten kanssa. Ei ollut ostosparatiiseja, koko kaupungin olohuoneita, vauvauintia, vauvaleffoja jne. Keskimäärin ihmisillä taisi olla enemmän perhekeskeistä elämää. Kotona syötiin yhdessä eikä istuttu jokainen omassa luukussaan näpyttelemässä. Joku asia oli paremmin kuin nyt, joku huonommin.