’Kävelin kirjastossa, siinä oli niitä kirjoja kansineen esillä. Tämä’ kupariyö siinä törrötti. Ajattelin ensin, että siinä on jokin uusi suomennos Honore de Balzackin ’iloinen seurue maantiellä’, kirjasta. Lainasin sen, ajattelin,että yrittäisin lukea sitä. Vaikka heti näin että se oli paksu kirja, ja siinä on heti se yleinen arvio,että paksu kirja on aina parempi kuin ohut kirja, joka ei ole oikea kirja ollenkaan. Sen vuoksi jotkut kirjoittavat paksuja kirjoja että niihin saadaan jo kokonsa vuoksikin huomiota. Mutta tämä kirja niin kuin nyt monet muutkin paksut kirjat osoittautui sormivoimistelu kappaleeksi. Ja heti noiden kansien välistä kurvas näkyviin herra Veijo Baltzarin tyyli, no lyömävirheistä siihen oli sitten tullut tuo Baltzac.
Miksi sano mitään lyhyesti, kun sen voi sanoa monin sanoin. Ei tämä ’kupariyö’kijana puikea paljon mihinkään yleisettä tyttöjen ja poikien ylikaunokirjallisuudesta. Siinä on jo moneen kertaa eri kirjoihin perseet kireäksi istutettua suomen -20 vuosisadan alkuhistoriaa, historiankirjana se kuitenkin on siihen aikaan soimaton jo kielensä ja repliikkiensäkin vuoksi, tuon ajan romanit eivät haastelleet tuolla tavoin,vaan: ”Siel ol miehet tälvisii,ku sivasti härät, letämän kulkiit” eivätkä sen väen miehet kapinan aikana kulkeneet maanteitä, ne olivat metsien kätköissä, naiset ja lapset kulkivat maateitä, mitä nyt kulkivat.
Kerronaltaan se jatkaa Veijo Baltzarin paksuja kirjoja
’Kävelin kirjastossa, siinä oli niitä kirjoja kansineen esillä. Tämä’ kupariyö siinä törrötti. Ajattelin ensin, että siinä on jokin uusi suomennos Honore de Balzackin ’iloinen seurue maantiellä’, kirjasta. Lainasin sen, ajattelin,että yrittäisin lukea sitä. Vaikka heti näin että se oli paksu kirja, ja siinä on heti se yleinen arvio,että paksu kirja on aina parempi kuin ohut kirja, joka ei ole oikea kirja ollenkaan. Sen vuoksi jotkut kirjoittavat paksuja kirjoja että niihin saadaan jo kokonsa vuoksikin huomiota. Mutta tämä kirja niin kuin nyt monet muutkin paksut kirjat osoittautui sormivoimistelu kappaleeksi. Ja heti noiden kansien välistä kurvas näkyviin herra Veijo Baltzarin tyyli, no lyömävirheistä siihen oli sitten tullut tuo Baltzac.
Miksi sano mitään lyhyesti, kun sen voi sanoa monin sanoin. Ei tämä ’kupariyö’kijana puikea paljon mihinkään yleisettä tyttöjen ja poikien ylikaunokirjallisuudesta. Siinä on jo moneen kertaa eri kirjoihin perseet kireäksi istutettua suomen -20 vuosisadan alkuhistoriaa, historiankirjana se kuitenkin on siihen aikaan soimaton jo kielensä ja repliikkiensäkin vuoksi, tuon ajan romanit eivät haastelleet tuolla tavoin,vaan: ”Siel ol miehet tälvisii,ku sivasti härät, letämän kulkiit” eivätkä sen väen miehet kapinan aikana kulkeneet maanteitä, ne olivat metsien kätköissä, naiset ja lapset kulkivat maateitä, mitä nyt kulkivat.
Kerronaltaan se jatkaa Veijo Baltzarin paksuja kirjoja