Jääkärit, jotka palasivat Suomeen kansalaissodan jälkeen, ovat tähän ratkaisuun vaikuttaneiden tekijöiden suhteen varsin heterogeeninen ryhmä. Varsin monilla todella oli motiivina se, että heidän myötätuntonsa oli punaisten puolella tai että he ainakin halusivat pysyä tässä suhteessa puolueettomina. Niitäkin otaksuisin olleen, jotka olivat vain kyllästyneet kaikkeen sotilaalliseen toimintaan ja joiden motiivit eivät olleet poliittiset. Melkoinen joukko oli niitäkin, jotka oli sairauden takia laskettu siviilityöhön tai lähetetty sairaalahoitoon ja jotka pysyivät Saksassa Suomen kansalaissodan ajan nimenomaan sairauden takia.(On huomattava, ettei siviilitöihin laskeminen suinkaan aina johtunut sopeutumattomuudesta preussilaiseen kuriin, vaan monet siirrettiin siviiìtöihin fyysisen sairauden johdosta.)Näissä tapauksissa ei siis ratkaisevana ollut poliittinen kanta vaan nimenomaan sairaus. Yksi ja toinen tähän ryhmään kuuluvista jääköreistä kuoli pian Suomeen palattuaan. Oli vielä niitä, jotka eivät olleet ajoissa saaneet tietoa siitä,että pääjoukko oli lähdössä Suomeen. Usein on esimerkiksi lehdistössä väitetty, että kaikki Saksaan kansalaissodan ajaksi jääneet jääkärit olivat ns. punajääkäreitä. On selvää, että punaisten jääkärien osuus tästä kategoriasta oli varsin suuri, mutta selvää on myös se, että varsin monien menettely johtui aivan muista syistä. Mitään tilastoa ei asiasta voida laatia, mutta monen yksittäisen jääkärin motiivit voidaan päätellä, mikäli heidän henkilöhistoriansa tunnetaan riittävän hyvin. - Kansalaissodan jälkeen Suomeen palanneista jääkäreistä noin kolmasosa liittyi Suomen armeijaan. Enimmät näistä palvelivat alipäällystöarvoissa, useimmat palvelivat vain vähän aikaa menestymättä sotilaina erityisen hyvin. Liittyminen Suomen armeijaan merkitsi eräänlaista tunnustautumista valkoisen Suomen ideologian kannattajaksi. Saksasta kansalaissodan jälkeen palanneiden jääkärien osalta tämän armeijan palveluksen ryhtymisen poliittista todistusvoimaa saattaa tosin vähentää pari tuolloin ajankohtaista tekijää. Ensinnäkin Suomessa esiintyi tuohon aikaan paljon työttömyyttä, jolloin on ajateltavissa, että Saksasta palannut vasemmistolainen jääkäri saattoi alkuun hakeutua armeijan palvelukseen muun työn puutteessa. Vaikka lyhytaikainenkin palvelus valkoisen Suomen armeijassa saattoi myöhemmin työnantajan silmissä olla poliittisen luotettavuuden merkki ja näin helpottaa työn saamista.
Jääkärit, jotka palasivat Suomeen kansalaissodan jälkeen, ovat tähän ratkaisuun vaikuttaneiden tekijöiden suhteen varsin heterogeeninen ryhmä. Varsin monilla todella oli motiivina se, että heidän myötätuntonsa oli punaisten puolella tai että he ainakin halusivat pysyä tässä suhteessa puolueettomina. Niitäkin otaksuisin olleen, jotka olivat vain kyllästyneet kaikkeen sotilaalliseen toimintaan ja joiden motiivit eivät olleet poliittiset. Melkoinen joukko oli niitäkin, jotka oli sairauden takia laskettu siviilityöhön tai lähetetty sairaalahoitoon ja jotka pysyivät Saksassa Suomen kansalaissodan ajan nimenomaan sairauden takia.(On huomattava, ettei siviilitöihin laskeminen suinkaan aina johtunut sopeutumattomuudesta preussilaiseen kuriin, vaan monet siirrettiin siviiìtöihin fyysisen sairauden johdosta.)Näissä tapauksissa ei siis ratkaisevana ollut poliittinen kanta vaan nimenomaan sairaus. Yksi ja toinen tähän ryhmään kuuluvista jääköreistä kuoli pian Suomeen palattuaan. Oli vielä niitä, jotka eivät olleet ajoissa saaneet tietoa siitä,että pääjoukko oli lähdössä Suomeen. Usein on esimerkiksi lehdistössä väitetty, että kaikki Saksaan kansalaissodan ajaksi jääneet jääkärit olivat ns. punajääkäreitä. On selvää, että punaisten jääkärien osuus tästä kategoriasta oli varsin suuri, mutta selvää on myös se, että varsin monien menettely johtui aivan muista syistä. Mitään tilastoa ei asiasta voida laatia, mutta monen yksittäisen jääkärin motiivit voidaan päätellä, mikäli heidän henkilöhistoriansa tunnetaan riittävän hyvin. - Kansalaissodan jälkeen Suomeen palanneista jääkäreistä noin kolmasosa liittyi Suomen armeijaan. Enimmät näistä palvelivat alipäällystöarvoissa, useimmat palvelivat vain vähän aikaa menestymättä sotilaina erityisen hyvin. Liittyminen Suomen armeijaan merkitsi eräänlaista tunnustautumista valkoisen Suomen ideologian kannattajaksi. Saksasta kansalaissodan jälkeen palanneiden jääkärien osalta tämän armeijan palveluksen ryhtymisen poliittista todistusvoimaa saattaa tosin vähentää pari tuolloin ajankohtaista tekijää. Ensinnäkin Suomessa esiintyi tuohon aikaan paljon työttömyyttä, jolloin on ajateltavissa, että Saksasta palannut vasemmistolainen jääkäri saattoi alkuun hakeutua armeijan palvelukseen muun työn puutteessa. Vaikka lyhytaikainenkin palvelus valkoisen Suomen armeijassa saattoi myöhemmin työnantajan silmissä olla poliittisen luotettavuuden merkki ja näin helpottaa työn saamista.