Olen viimeaikoina kiinnostunut karjalaisista juuristani, ja haluaisin tutustua karjalaiseen kulttuuriin ja historiaan sekä tieto- että kaunokirjallisuuden…

Tietokirjallisuuden puolelta käypiä johdatuksia aiheeseen voisivat olla esimerkiksi Sirkka-Liisa Rannan toimittama Sydän Karjalassa : arjen ja perheen historiaa (Tammi, 2017), Roope Hollménin Juuret Karjalassa (Facto, 2008) ja Karjalan monet kasvot (Valitut palat, 2000). Akateemisempaa otetta kaipaavalle voisi suositella Heikki Kirkisen, Pekka Nevalaisen ja Hannes Sihvon Karjalan kansan historiaa (WSOY, 1994). Jos oikein perinpohjainen johdatus houkuttelee, kannattaa huomioida myös 1980-luvun alussa julkaistu 5-osainen kirjasarja Karjala. Mitä suositeltavinta luettavaa on myös Hellä Neuvonen-Seppäsen Evakkojen perilliset : keitä me olemme, minne me kuulumme (Vastapaino, 2023).

Erilaisia muistelmateoksia ja pitäjäkuvauksia Karjalasta on kirjoitettu runsaasti – "liki jokainen pitäjä on saanut omat muistelijansa ja kirjailijansa", niin kuin Hannes Sihvo huomauttaa Karjalan kansan historiaan sisältyvässä kirjoituksessaan Karjala taiteiden tyyssijana. Mitä todennäköisimmin myös oman suvun entisestä kotiseudusta löytyy ensi käden muisteluksia.

Kaunokirjailijoistamme suosittuja Karjala-aiheisia romaaneja ovat kirjoittaneet esimerkiksi Laila Hirvisaari, Lempi Jääskeläinen, Anu Kaipainen, Eeva Kilpi ja Kaari Utrio. Myös Unto Seppänen ansaitsee tulla mainituksi. Mikäli Viipuri aiheena kiinnostaa, kannattaa muistaa myös runoilijana paremmin tunnetun Eeva-Liisa Mannerin lyyrinen romaani Tyttö taivaan laiturilla.