Milloin oli vielä tavallista, että lapset teitittelivät vanhempia tuttaviaan? Entä oliko myös tavallista, että suhteellisen nuori aikuinen myös teititteli vanhempaa tuttavaansa? Olen myös kuullut, että lasten olisi pitänyt teititellä jopa vanhempiaan. Tämä kuulostaa minusta oudolta, että omaa vanhempaansakin pitäisi teititellä. Miksi teitittelystä on sitten nykyään tullut sellaista, että sitä käytetään lähinnä vain vieraille ihmisille puhuttaessa?
Vastaus
Teitittely tuli Suomeen Ruotsista 1700-luvulla. Selvitysten mukaan sinuttelu on ollut suomen kielessä, kuten monessa muussakin kielessä, alkuperäinen tapa puhutella. Tapa teititellä on vaihdellut paljonkin eri alueilla: Itä-Suomessa teitittely ei koskaan ole ollut yhtä yleistä kuin Länsi-Suomessa. Sinuttelu alkoi nopeasti yleistyä 1960-luvulta alkaen, mutta paikkakunta- ja perhekohtaiset erot olivat suuria. Tapa olla kohtelias on usein nykykielessä vaihtunut muunlaisiin puhuttelumuotoihin.
Lisää tietoa teitittelyn historiasta esim. kahdesta Kielikello-lehden artikkelista: Taru Kolehmainen, Teitittelyn pitkä historia (1/2011) ja Matti Larjavaara, Kieli, kohteliaisuus ja puhuttelu (2/1999):
https://www.kielikello.fi/-/teitittelyn-pitka-historia
https://www.kielikello.fi/-/kieli-kohteliaisuus-ja-puhuttelu
Kommentit
Äiti, Kainuussa 20-luvulla syntynyt, teititteli vanhempiaan loppuun saakka. Silti perheenjäsenten välit olivat hyvin lämpimät. Äidin huomattavasti nuorempi sisko oli monilapsisen perheen ainoa joka sinutteli vanhempiaan. Minusta tuntui oudolta kuulla hänen sinuttelevan vanhaa äitiään.
Myös meillä peräpohjalaisilla oli normaalia, että 1920-1930-luvulla syntyneet teitittelivät vanhempiaan, monet nuoremmatkin. Naapuristossa oli yksi monilapsinen perhe, jossa kaikki (myös 1950-luvulla syntynyt kuopus) teitittelivät äitiään ja isäänsä, mutta muissa suvuissa olivat tavat silloin jo muuttuneet: sotien jälkeen syntyneet teitittelivät useimmissa perheissä vain isovanhempiaan.
Kommentoi vastausta