Muistan karjalaisen isoäitini monasti maininneen, kun olimme lopettaneet ruokailun, että nyt on yksi ruoka taas valehdeltu. Yritin etsiä netistä löytyykö…

R. E. Nirvin ja Lauri Hakulisen toimittamasta Suomen kansan sananparsikirjasta löytyy Karjalankannaksen Räisälästä kerätty sanonta, jonka mukaan vatsalle ei voi valehdella ("Vatsa ei uo valeheltava"). Muita näin kiinteästi ruokailua ja valehtelua yhdistäviä sananparsia en tutkimistani kokoelmista löytänyt, eikä vastaani tullut käyttökelpoisia avaimia kysymyksen sanonnan tulkintaan.

Ehkäpä isoäidin suusta kuultu lausahdus kytkeytyy mainittuun räisäläiseen ajatelmaan. Jos villi spekulaatio sallitaan, voisi ehkä otaksua tämän tapaisen sanonnan saaneen alkunsa jollakin tavalla vajavaisen tai muuten epätyydyttävän aterian yhteydessä – syöminen on tällaisessa tapauksessa ikään kuin (epäonnistumaan tuomittu) yritys pettää vatsaa: "nyt on ruoka taas valehdeltu [vatsalle]". Myöhemmin sanonta on sitten erkaantunut alkuperäisestä käyttöyhteydestään ja syömistä ylipäänsä on alettu kutsua "ruoan valehtelemiseksi".