Amerikkalaisten/ brittiläisten elokuvien käännöstekstitys suomeksi.
Minkähän vuoksi tekstitykset ovat nykyään luvattoman kömpelöitä?
Esim. Teitittelyä ei osata käyttää ollenkaan.
Ja muutenkin käännös on hyvin huonoa ja jäykkää.
Muistan moniakin elokuvia, joiden suomennos oli todella nokkelaa ja jopa slangi-sanat oli käännetty.
Nyt noiden filmien tekstitykset ovat hyvin huonoja ja suorastaan vääriä.
Vastaus
Saman elokuvan voi tosiaan nähdä vuosikymmenten mittaan monilla eri suomenkielisillä ruututeksteillä. Se, onko taso yleisesti heikentynyt johonkin toiseen aikakauteen nähden, on kiistanalaista, mutta joitain yleisiä syitä "huonoihin" käännöksiin tulee mieleen.
Käännöksiä on tehty ja tehdään elokuvateattereihin, tallenteille, eri televisiokanaville ja suoratoistopalveluihin hyvin kirjavilla työehdoilla ja monenlaisten toimijoiden kautta. AV-alan työehtosopimuksen piirissä oleva kääntäjä tekee työtään erilaisilla ehdoilla kuin villin toimiston kautta freelancerina kääntävä. Suoratoistoalustoilla käännös ei välttämättä ole lainkaan ammattikääntäjän tekemä. Palkkauksen ohella myös työtahdin vaatimukset vaikuttavat lopputulokseen. Työn tilaaja tai välittäjänä toimiva toimisto voi esimerkiksi vaatia, että puolitoistatuntisen elokuvan käännös tehdään valmiiksi yhdessä päivässä. Tällaisella käännöstahdilla kääntäjälle ei jää aikaa hioa käännöstä, miettiä osuvampia ratkaisuja tai tarkistaa erikoissanastoa. Viimeistelemätön raakakäännös on helposti jäykkä tai kömpelö. Myös lähdemateriaalissa (käsikirjoitus, kuvatiedoston ääniraita) olevat virheet tai epäselvyydet jäävät tällöin helpommin huomaamatta. Kehnot palkkiot kannustavat kiihdyttämään työtahtia ja lyhentämään käännökseen käytettävää aikaa. Tällä vuosituhannella käännettävien ohjelmien määrä on kasvanut, ja yllä kuvatun kaltaiset käytännöt ovat tulleet yleisemmiksi. Samoin vaihtuvuus on ollut alalla suurta.
On muistettava, että AV-kääntäjäkin kääntää ajatuksia, ei sanoja. Lisähaasteena on se, että hän kääntää pääasiassa puhuttua kieltä kirjoitetuksi kieleksi. Repliikkien täytyy myös mahtua enintään kahteen keskimäärin 35 merkin mittaiseen riviin, ja niiden täytyy olla riittävän selkeitä, että katsoja ehtii lukea ja ymmärtää ne enintään seitsemän sekunnin aikana. Tämä vaatii paljon luovuutta, ja lopputulos voi näin tuntua hyvin erilaiselta kuin alkuperäinen kieli olematta silti "väärin". Se, kuinka puhekielimäistä teksti voi olla, kuinka paljon slangia voidaan käyttää tai kuinka paljon kulttuurisidonnaisia ilmauksia tulee avata, on vaihdellut ajan mittaan ja voi vaihdella edelleen riippuen siitä, keille ohjelma on suunnattu tai mitä reunaehtoja tilaaja käännökselle asettaa. Kääntäjän saamissa ohjeistuksessa voidaan esimerkiksi kieltää joidenkin ilmausten käyttö tai kulttuurisidonnaisten vitsien kotouttaminen. Nykyään alalla on toisenlaisia laatusuosituksia kuin aiemmin, mutta kaikki toimijat ja tilaajat eivät ole sitoutuneet niihin.
Myös kieli muuttuu. Sinuttelua saatetaan joskus suosia tilasyistä: "olet tehnyt" on lyhyempi kuin "olette tehnyt". Enemmän saattaa vaikuttaa silti teitittelyn hiipuminen yleisessä kielenkäytössä. Nykyaikaan sijoittuvassa tarinassa yleinen sinuttelu voi tuntua luonnollisemmalta, kun taas esimerkiksi historiallisessa draamassa teitittely olisi ehdottomasti paikallaan.
Näin kolmekymmentä vuotta sitten elokuvateatterissa tai Yleisradion kanavilla nähty käännös voi olla hyvin erilainen kuin saman elokuvan 2020-luvulla suoratoistoa tai DVD-julkaisua varten tehty käännös.
Kommentit
Voikohan näissä olla mukana myös Google-translatorin tasoisia konekääntäjiä, joiden jälkeä nimetty "kääntäjä" korjailee vain vähän, niukan toimitusajan puitteissa? Tekoäly tulossa näihinkin?
Ihan hiljan Niinistökin käytti väärää teitittelyä Stubbille puhuessaan (muotoa "olette tehneet" tms. en muista ihan sanatarkasi, muistan vain väärän verbimuodon).
En yhtään ymmärrä miksi nyt yhtäkiä on uudestaan ryhdytty teitittelemään ihan väkisin, vaikka taito on jo unohtunut.
Itse kiinnitin tähän taidon unohtumiseen huomiota jo toistakymmentä vuotta sitten, ja kirjoitin siitä vuonna 2012 ilmestyneessä kirjassani Miksi Suomi on Suomi (s. 54):
"Erikoista kirjaimellisen sisällön kulumista on Suomessa tapahtunut myös teitittelyn kohdalla. Vaikkapa myyjät, tarjoilijat ja muut yleisönpalvelijat vaihtavat nykyään usein saman keskustelun aikana sinuttelusta teitittelyyn tai päinvastoin – lainkaan huomaamatta sitä itse. Ensin saatetaan kysyä 'Mitä sinulle saisi olla?' ja sitten kuitenkin myöhemmin sanoa 'Olkaa hyvä'. Joskus jopa vaihdetaan sinuttelusta teitittelyyn ja taas takaisin sinutteluun: 'Olkaa hyvä. Ja jos tarvitset jotain lisätietoja, niin…' Teitittely ei ole enää merkki, joka valitaan kielen ilmaisuvaroista tietoisesti ilmaisemaan kohteliaisuutta. 'Olkaa hyvä'
-tyypin muodoista on tullut jotain, mitä ihmiset ovat psykologisesti ehdollistuneet käyttämään automaattisesti tietyissä tilanteissa, mutta vain ja ainoastaan niissä. He eivät näe mitään virheellistä siinä, että puhuttelu vaihtuu yksiköstä monikkoon ja takaisin, kun tällainen tilanne alkaa tai päättyy saman keskustelun sisällä. Ehkä he eivät ylipäänsä edes hahmota sinuttelun ja teitittelyn suhdetta yksikön ja monikon suhteeksi."
Mitä taas tulee huonoihin tekstityksiin, voidaan todeta, että kun pitää tehdä halvalla, syntyy huonoa. Ja audiovisuaalinen kääntäminen on työehtojen ja palkkauksen suhteen kääntämisen kaikkein huonomaineisin osa-alue. Itse työkseni tekemässäni asiatekstien kääntämisessä osa työstä on jo nykyään yllä mainittua konekäännösten korjailua, enkä ihmettelisi, jos ilmenisi, että sitä on vähintäänkin kokeiltu myös tekstityksissä.
Presidentinvaihtoseremonioissa korvaan otti juuri tuo sama väistyvän presidentin käyttämä sanamuoto. Samassa tilaisuudessa eduskunnan puhemies kieli-ihmisenä osasi muotoilla verbit oikeaoppisesti.
Kommentoi vastausta