1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun menuissa on lähes aina parsan ja voisulan jälkeen väliruoka "poulet, salades" eli salvukukkoa (kuohittua kukkoa paistettuna) ja salaattia. Juomaksi tämän kanssa on aina samppanjaa. Mutta mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Ruokalaji on on kai ollut tuolloin niin tunnettu, että "kaikkihan sen tietää" eikä kukaan ole kertonut tarkemmin mitä se sisältää. Mikä tämä mystinen salvukukkosalaatti siis on? Kääritäänkö vain kananlihaa salaatinlehtiin? Vai onko se oikein salaatti, joissa tuohon aikaan oli usein salaatinlehtien lisäksi esim. omenaa ja saksanpähkinöitä, tai punajuurta. Ja onko tämä kylmä vai kuuma salaatti?
Olen kahlannut netin läpi, kaikki vanhat keittokirjat, jopa Alexandre Dumas'n ja Câremen ranskankieliset keittokirjat, eivätkä nekään kerro. Sekel bar tarjosi 1920-luvun menun jossa oli kanaa ja salaattia. Hekään eivät tienneet mitä se alun perin oli vaan improvisoivat omansa (kanaa, palsternakkapyre ja erikseen salaatinlehtiä).
Vastaus
Ikävä kyllä en onnistunut löytämään vastausta kysymykseesi kirjastomme kirjoista. Myöskään Kaarina Turtian Gastronominen sanakirja ei tunne sitä. Google löytää haulla poules salades hyvin erityyppisiä salaatteja, joissa kana on proteiinina. Katsoin muutamia ohjeita ja ainakin niissä kana jäähdytettiin ennen salaattiin lisäämistä. Mutta nämä ovat nykyajan ohjeita.
Voisiko olla niin, että ruokalajin teki kukin kokki omalla tavallaan?
Voisit kysyä vielä Perhon liiketalousopistosta. Sähköpostin info@perho.fi kautta voisi löytyä asiantuntija vastaamaan.
Kommentit
Kiitos, olen päätynyt itse siihen että kaikilla oli oma versionsa. Paistettua ja sitten jäähdytettyä kanaa tai salvukukkoa, salaatinlehtiä - ja mitä muuta kokki sitten halusikaan lisätä. Ehkä myös jotain kastiketta, mutta siinä ei saanut olla etikkaa, koska ruoan kanssa juotiin samppanjaa.
Huomasin muuten varmistuskysymyksen: Mikä tuttu lemmikkieläin syö hiiriä? Oikea vastaushan ei oikeastaan ole kissa. Kissat eivät yleensä pidä hiirten ja päästäisten hajusta ja mausta. Niiden herkkua ovat myyrät ja - ikävä kyllä - pikkulinnut. Käärme olisi jo parempi vastaus, mutta ehkä ne eivät ole kovin tuttuja lemmikkieläimiä.
Meillä maalla kissat olivat ensisijaisesti hiirenpyydyksiä (kirjaimellisesti, nimenomaan hiiriä) ja vasta toissijaisesti seuralaisia, lemmikkejä. "Mikä tuttu lemmikkieläin pyydystää hiiriä?"
Samoin meillä. Toiset kissat toivat isoja rottiakin, vaikka yleisin oli tavallinen hiiri ja ne söivät ne kaikki mieluummin kuin mitään kissanruokia. Myöhemmät kissat tosin eivät saaneet enää kiinni kuin päästäisiä, eivätkä niitä syöneet, kun olivat liian lellittyjä ja ruokittu pienestä pitäen kissanruoalla. Hyvä maalaishiirikissa on arvokas asia ja niitä pitäisi nimenomaan suojella ja vaalia, kuin suomenhevosia.
Arvoitus on ratkennut! Venäjällä ranskalainen keittiö oli ylhäisön suosiossa. Ranskassa tapa tarjota paahdettua lintua salaatin kanssa ei ollut kovin yleinen, mutta Venäjällä se oli lähes pakollinen jokaisessa menussa ja tätä kautta se levisi myös Suomeen.
Kyseessä on siis lämmin ruoka. Lintu voi olla salvokukkoa, poulardia (salvottua kanaa, koska broileria ei vielä ollut), fasaania, hanhea, riistalintuja, joskus riistalihaakin. Sen lisukkeena tarjottiin salaattia, joka vaihteli kokin ja vuodenajan mukaan. Venäjällä ja Suomessa tämän annoksen seurana juotiin lähes aina samppanjaa, Suomessa varsinkin Louis Roederer'ia.
Niilolle SUURKIITOS tiedon jakamisesta!
Kommentoi vastausta