Onko niin, että Väinö Linna tai Tapio Rautavaara eivät osanneet puhua vieraita kieliä?

Yrjö Varpion Väinö Linna -elämäkerta huomauttaa, että aktiivisessa lukuharrastuksessaan "Linna oli suomennosten varassa" (s. 147) ja että "Kielitaitoa Linnalta puuttui" (s. 511). Toisaalta käsitellessään Linnan omatoimisia yrityksiä täydentää kansakouluopintojaan Varpio mainitsee kirjailijan opiskelleen saksan alkeita ja muistelleen aloittaneensa myös englannin kielen kirjeopiston. Saksan kieleen Linna oli tutustunut jo rintamalla, ja sodan jälkeisissä opinnoissaan hän pääsi niin pitkälle, että saattoi toimittaa yksinkertaisia asioita työpaikalleen Finlaysonin tehtaalle saapuneiden saksalaisten asentajien kanssa. Myöhemmin Linnan yritykset lukea ja kirjoittaa saksaa eivät kuitenkaan kunnolla luonnistuneet, ja parilla Saksan-matkallaan hän turhautui, kun hänen puhettaan ei ymmärretty (s. 143). Ulkomaanmatkoillaan Linna turvautuikin yleensä tulkin apuun.

Linnan tavoin Tapio Rautavaara oli kansakoulun käynyt. Lasse Erolan kirjoittaman elämäkerran mukaan asevelvollisuuskutsunnoissa Rautavaara valehteli käyneensä keskikoulun. Kysyttäessä vieraitten kielten taitoa hän sanoi osaavansa ruotsia, mikä sekään ei pitänyt paikkaansa. Englantia hän kirjasta päätellen osasi jonkin verran. Lontoon olympialaisista vaimolleen lähettämässään kirjeessä Rautavaara kertoo seuraavanlaisen pikku tarinan: "Seymor [keihäänheittäjä Steve Seymour, Lontoon hopeamitalisti] haki minut esille ja juteltiin. Tuli Cromwell amerik. valmentaja. Seymor esitteli minut hänelle. Valmentaja katsoi mua ja sanoi S:lle että tuon sinä voitat vaikka heität keppiä tuolta haarojen välistä polven alta. Seymor tokaisi hänelle että ymmärrän englantia." (s. 152). Kilpailijoiden verrytellessä ennen keihäsfinaalin alkua alkoi orkesteri soittaa Britannian kansallislaulua ja yleisö nousi seisomaan. Rautavaara jatkoi verryttelyään, ja vieressä ollut virkailija kehotti häntä lopettamaan, kuningas tulee. "King, yes, but not my king", kuuluu Rautavaara vastanneen. - Rautavaaran 50- ja 60-luvun taitteessa tekemiä Amerikan-kiertueita käsitellessään Erola viittaa ohimennen Rautavaaran "merimiesenglantiin" (s. 284).

Voi hyvinkin olla, että nykymittapuun mukaan Linna ja Rautavaara eivät osanneet puhua vieraita kieliä, mutta olisi silti väärin pitää heitä täysin kielitaidottomina. Siihen nähden, että heidän aikanaan monipuolinen koulusivistys ja edes jonkinasteinen vieraan kielen taito eivät olleet sellaisia itsestäänselvyyksiä kuin nyky-Suomessa, voisi heitä kenties pitää jopa hieman keskimääräistä kielitaitoisempina. Niin vaatimatonta kuin Linnan saksan taito ehkä olikin, hänen työtovereihinsa se riitti tekemään melkoisen vaikutuksen: "Työtoverit olivat näistä taidoista niin tohkeissaan, että liioittelivatkin niiden merkitystä." (Varpio, s. 143)

Lähteet:
Lasse Erola, Tapsa : Tapio Rautavaaran elämä
Yrjö Varpio, Väinö Linnan elämä