Opetettiinko Suomen kansaLAISkouluissa vieraita kieliä?
Vastaus
Kansalaiskoulujärjestelmä sai alkunsa vuonna 1958. Kansalaiskoulu oli yleensä 2-vuotinen ja sinne suunnattiin opiskelemaan kansakoulun jälkeen. Kansalaiskoulun tavoitteena oli opettaa käytännön aineita, jotka tähtäsivät työelämään, mutta kursseihin kuului myös yleissivistäviä aineita. Tuntijako vaihteli kouluittain. Joissakin kouluissa tuntijako sisälsi englannin tai ruotsin opetusta.
Lisätietoa aiheesta löytyy mm. näistä teoksista:
Valistus ja koulunpenkki: kasvatus ja koulutus Suomessa 1860-luvulta 1960-luvulle (2011)
Syväoja, Hannu: Kansalaiskoulu 1958-1981: työ- ja kansalaiskasvatusta koulunuudistuksen rinnalla (2009)
Kommentit
Kansalaiskoulujärjestelmä sai alkunsa vuonna 1958. Kansalaiskoulu oli yleensä 2-vuotinen ja sinne suunnattiin opiskelemaan kansakoulun jälkeen.
Järjestelmän toteutuminen otti aikansa. Isosisko kavereineen edusti suurten ikäluokkien huippuvuosia. He kävivät kylän 7-vuotista kansakoulua. Kahdeksantena kouluvuonna he, yhdessä naapurikoulujen ikätovereiden kanssa, menivät "jatkokursseille" kansalaiskouluun: muutama viikko syyslukukaudella ja muutama kevätpuolella. Kielitunteja ei ollut. Kansalaiskoulu piteni kurssimuotoisesta kokonaisen lukuvuoden mittaiseksi vuonna 1963. Vasta vuodesta 1964 alkaen kansakoulu oli 6-vuotinen ja kansalaiskoulu 2-vuotinen.
Täysmittainen kansalaiskoulu jäi lyhytaikaiseksi oppilaitosmuodoksi, koska peruskoulu-uudistus teki tuloaan: kokeilut käynnistyivät useissa kunnissa jo ennen kuin järjestelmällinen siirtyminen uuteen koulumuotoon alkoi syksyllä 1972. Siihen mennessä olivat kansalaiskoululaisetkin päässeet kielenopetuksen piiriin.
Maalaiskunnissa kansakoulut saattoivat vielä 1960-luvun loppupuolellakin olla seitsenvuotisia - ja kansalaiskoulu yksivuotinen. Kansakoululaki 247/57, 94 §
Tämä on niitä asioita, joissa kuntamuodolla oli suuri merkitys. Jaottelu kaupunki - kauppala - maalaiskunta oli paljon enemmän kuin kunnan nimityksen statuskysymys. "Uusien kaupunkien" perustaminen 1960-luvun alussa (joidenkin kauppaloiden muuttaminen kaupungeiksi) toi vielä yhden uuden kuntaryhmän mutkistamaan luokittelua.
Tutustuminen lähdeteokseen tukee ajatusta, että muutaman viikon mittaisten "kansakoulun jatkokurssien" muuttaminen kaksi- tai kolmivuotiseksi kansalaiskouluksi toteutui eri alueilla hyvinkin eri tahtiin. Kunnilla ja kouluilla oli laaja vapaus valita opetettavia aineita; toisaalta paikalliset olot saattoivat rajoittaa opetuksen toteuttamista. Kolmas kansalaiskouluvuosi eli yhdeksäs luokka oli tullessaan vapaaehtoinen.
Vuoden 1964 säädösmuutos teki mahdolliseksi ottaa opetusohjelmaan kielitunteja, mutta se ei tehnyt kieltenopetuksen antamista eikä siihen osallistumista pakolliseksi. Jos lapsi tähtäsi kielitaitoa vaativaan jatkokoulutukseen tai ammattiin, hänet lähetettiin pyrkimään 11 - 12-vuotiaana oppikouluun (keskikouluun) tai jo aikaisemmin kansakoulun asemesta "valmistavaan kouluun", joita oli muutamilla paikkakunnilla.
Kirjassa kerrotaan esimerkkejä kielenopetuksesta. Linjajakoisissa kansalaiskouluissa otettiin opetussuunnitelmaan toisinaan kieliäkin, mutta niiden opetus ei käytännössä aina järjestynyt. Hämeenlinnassa oli vapaaehtoisella yhdeksännellä luokalla tarjolla aluksi ruotsia ja sittemmin englantia. Peruskoulu pakollisine kielineen saavutti eteläisimmän Suomen vasta 1970-luvun loppupuolella. Vantaalla perustettiin yhdeksäs luokka ja otettiin sinne pakollisiksi sekä englanti että ruotsi. Näin pyrittiin kohentamaan kansalaiskoulun arvostusta pääkaupunkiseudulla, jossa väestön koulutustaso oli keskimääräistä korkeampi ja jossa ikäluokan enemmistö valitsi oppikoulun ja vain pienempi osa oppilaista jatkoi kansakoulun yläluokille ja kansalaiskouluun.
En tiedä säädöksistä, mutta itse kävin 6-vuotisen kansakoulun ja 3-vuotisen kansalaiskoulun.
Kommentoi vastausta