Luin näin kolmikymppisenä ensimmäistä kertaa Pohjantähti-trilogian, ja ihastuin aivan silmittömästi. Ihastuin jumalkertojan lempeän myötätuntoiseen, tarkkanäköiseen ja hieman sarkastiseen tapaan tarkastella ihmisiä ja heidän toimiaan. Pohjantähden loputtua ikävää helpotti Juhani Karilan kirja "Pienen hauen pyydystys", jossa mielestäni tyyli oli samantyyppinen.
Kysymys: osaatteko, te suurtietäjät, suositella muita samantyylisiä kirjoja?
Vastaus
Täällä Pohjantähden alla on yksi hienoimpia romaaneja, joita suomeksi on koskaan kirjoitettu. Tämän vastauksen kirjoittaja on aina vähän kateellinen niille, jotka voivat lukea tarinan ensimmäisen kerran. Kaikkitietävä kertoja oli kirjallisuudessa enne yleisempi kuin nyt. Nykyisin suositaan yhä enemmän minämuotoa, näkökulman vaihteluita tai jopa epäluotettavaa kertojaa.
Jos et ole jo lukenut Veikko Huovisen kirjoja, voisit kokeilla pidätkö niistä.
Kannattaa aloitta ensimmäisestä, Havukka-ahon ajattelija -kirjastoa (1952). Kirja aloittaa Konsta Pylkkäsestä kertovan sarjan, joka jatkuu vielä osilla Konstan Pylkkerö (1961) ja Konsta Pylkkänen etsii kortteeria (2004). Sama lempeä ote on läsnä useimmissa muissakin Veikko Huovisen kirjoissa.
Käännösklassikoista voisit kokeilla esimerkiksi tšekkiläisen Janos Hašekin kirjaa Kunnon sotamies Švejk maailmansodassa (kirja on käännetty myös nimellä Kunnon sotamies Švejkin seikkailut maailmansodassa). Alkuteos ilmestyi 1920-luvulla ja kirjasta on tehty useita suomennoksia.
Uudemmista romaaneista voisit kokeilla vaikka Siina Tiuraniemen romaani Jäämeri (2020). Kirja kertoo hajoavassa olevan perheen tragikoomisesta matkasta. Tarinaa kertoo mystinen ei-Kai. Uusista käännösromaaneista esimerkiksi ukrainalaisen Jevhenija Kuznjetsovan kirjaa Kysykää Mialta (suomeksi 2022). Kirja kertoo kolmen sukupolven naisten kesästä Ukrainan maaseudulla ennen sodan syttymistä.
Kommentit
Vastauksen lause: "Kaikkitietävä kertoja oli kirjallisuudessa yleisempi kuin ennen." Onko "kuin" livahtanut lauseeseen vahingossa vai pitikö ennen-sana olla "nykyään"? Lauseen merkitys on tuollaisenaan epäselvä, ainakin minulle.
Sally Salmisen Katrina-romaani voisi olla kokeilemisen arvoinen, siinä on paljon samoja teemoja kuin Pohjantähti-trilogiassa.
Itsellä "tuskaa" helpotti Mobergin Maastamuuttajat -sarja. Hieno, miellyttävällä tavalla kirjoitettu teos, jonka jotenkin pystyin jopa rinnastamaan tähän Pohjantähti-trilogiaan. Samalla tavalla tyhjästä aloitettu sukutarina ja mielenkiintoisia sivuhenkilöitä ja heidän kohtalostaan.
Saisinko esimerkkejä nykykirjailijoista, jotka käyttävät onnistuneesti eri kertojanäkulmia (suomenkielisiä).
Kommentoi vastausta