Mistä johtuu suomen kielessä tapa siirtää sukunimi etunimen eteen ja taivuttaa sitä sitten genetiivissä? Esim. Taipaleen Reijo
Vastaus
Tällainen tapa todennäköisesti palautuu sukunimikäytänteidemme muotoutumisvaiheeseen ja erityisesti siihen, että ihmisiä on kutsuttu paitsi etu- ja sukunimeltä myös talonnimeltä: "Hannan pirtti oli kauniissa männikössä tiukan metsän reunassa. Siitä pirtti sai nimen Mäntylä ja Hanna nimen Mäntylän Hanna. Nimeä käytettiin niin yleisesti, että kaikki kyläläisetkään eivät tietäneet, että se ei ollut Hannan oikea nimi. Joku saattoi käyttää sitä jopa Hannan kuullen. Silloin Hanna huomautti kipakasti: 'En minä ole mikään Mäntylän Hanna. Minä olen neiti Johanna Sungren."
Läheskään aina varhaiset sukunimet eivät osoittaneet mitään sukua, vaan vaikkapa juuri sitä, missä asianomainen asui. Esimerkiksi torpparia kutsuttiin sen torpan nimellä, missä hän sillä hetkellä asui. Tällaisille asuinpaikan mukaan käytetyille lisänimille saatettiin sitten antaa lisänimeä pysyvämpi tehtävä ja ne otettiin sukunimiksi: "Antti ja Eevastiina saivat haltuunsa Tyrvään Myllymaasta tämän Mustanojan torpan. -- Vaikka silloin ei ainakaan torppareilla sukunimiä käytetty, alettiin heitä paikkakunnalla kutsua Mustanojan Antiksi ja Eevastiinaksi. Myöhemmin he ottivat torpan mukaan sukunimekseen Mustanoja."
Tapa käyttää henkilönnimeen talon, tilan tai asuinpaikan mukaan liitettyä lisänimeä - kuten esimerkiksi "Mustanojan Antti" - on siirtynyt sellaisenaan sukunimien yhteydessä käytettäväksi, ja näin Reijo Taipaletta voidaan luontevasti nimittää "Taipaleen Reijoksi".
Huomionarvoista on sekin, että vaihtamalla näin etu- ja sukunimen järjestystä saadaan aikaan vähemmän muodollinen ilmaus. Puhuttaessa "Reijo Taipaleesta" pääpaino asettuu sukunimelle ja puheen sävy on sen mukaisesti virallisempi kuin "Taipaleen Reijossa", jossa etunimi nousee merkityksellisemmäksi: Taipaleiden asemesta kohteena ovat Reijot tuttavallisesti etunimillä, ja sukunimellä vain täsmennetään, ketä kaikista ajateltavissa olevista Reijoista tarkoitetaan.
Lähteet:
Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala, Sukunimet
Pirjo Mikkonen, "Otti oikean sukunimen" : vuosina 1850-1921 otettujen sukunimien taustat
Kommentit
Vielä lapsuudessani maalla 1950-60-luvulla monet tunnettiin paremmin talon nimellä kuin perheen sukunimellä. Naapurini ja leikkitoverini Mukkalan Sirkka ja Maija paljastuivat koulussa Sirkka ja Maija Jokelaksi.
Samoin oli meidänkin kunnassa ja kylässä. Hyvin monella oli käytännössä kaksi nimeä, joilla heidät tunnettiin. Mielenkiintoisinta oli, että myös etunimi saattoi olla eri, vaikka kyseessä oli sama henkilö, esim. Heikki (tai Hessu) saattoi olla oikeasti Henrik tai esim. Jouni saattoi olla toiselta nimeltään Jouko. Yleensä talonnimi oli ensimmäisenä ja sitten "kutsumanimi" tai lempinimi. Esim. Paattilammen Hessu saattoikin olla oikesti Henrik Virtanen.
Kommentoi vastausta