Kuka kertoi Platonille tarun muinaisesta Atlantiksesta ja mitenkä niin siellä oli tapahtunut huimaava tekninen kehitys?

Platon (427-347 eKr.) käsittelee Atlantis-myyttiä myöhäiskautensa teoksissa Timaios ja Kritias. Atlantis-myytin kaikkia ulottuvuuksia on mahdotonta käsitellä tämän palvelun puitteissa, mutta myytin filosofisessa keskiössä on Platonin käsitys ihanneyhteiskunnasta.

Myytin mukaan niin sanottujen Herakleen pylväiden eli Gibraltarinsalmen takana, Atlantin puolella, sijaitsi Atlantis-saari, joka oli ”yhtä suuri kuin Libya ja Aasia yhteensä” (Timaios 24c, suom. A.M. Anttila). Rikas ja sotilaallisesti vahva Atlantis valloitti yksi kerrallaan Välimerellä sijaitsevia alueita. Atlantislaiset kokivat kuitenkin karvaan tappion hyökätessään Ateenan johtamia kreikkalaisia vastaan. Tämän tappion jälkeen maanjäristykset ja niiden aiheuttamat tsunamit hävittivät Atlantis-saaren.

On todennäköistä, että Platon olisi itse keksinyt Atlantis-myytin. Meillä ei ole luotettavaa todistusaineistoa siitä, että myytti olisi esiintynyt kenelläkään ajattelijalla ennen Platonia. On luultavaa, että myytti viittaa ainakin jollakin tasolla toiseen Ateenaan liittoon (378-338 eKr.), joka oli Ateenan johtama kreikkalaisten kaupunkivaltioiden liitto Spartaa vastaan.

Jotkut ovat nähneet yhteyden Atlantis-myytin ja 1600-luvulla eKr. tapahtuneen Theran tuhoisan tulivuorenpurkauksen välillä, mutta tämä teoria ei ole saanut laajalti kannatusta.

Lähde:

K.A. Morgan, ”Designer History: Plato's Atlantis Story and Fourth-Century Ideology”, The Journal of Hellenic Studies, 1998 (118), 101-118.